Merkkejä taivaalla
Kaksikymmentäviisi vuotta jälkeen Lissabonin maanjäristyksen
”näkyi seuraava ennustuksen mainitsema merkki – auringon ja kuun pimeneminen.
Tämän merkin teki erikoisen huomattavaksi se seikka, että sen täyttymisen aika
oli tarkoin rajoitettu. Kun Vapahtaja keskustellessaan opetuslastensa kanssa
Öljymäellä oli kuvaillut seurakunnan pitkää koettelemusten aikaa – 1260
paavillisen vainon vuotta, josta ajasta Hän oli sanonut, että se
lyhennettäisiin – Hän mainitsi joitakin tulemisensa merkkejä sekä ilmoitti
ajan, jolloin ensimmäinen näistä merkeistä nähtäisiin. Hän sanoi: ’Niinä
päivinä, sen ajan ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa.’ Mark.13:24. Nuo 1260 päivää eli vuotta loppuivat 1798. Vainoaminen oli
melkein kokonaan tauonnut neljännesvuosisataa aikaisemmin. Tämän vainon jälkeen
olisi aurinko, Kristuksen sanojen mukaan, pimenevä. Toukokuun 19. päivänä 1780
tämä ennustus toteutui.
’Melkein ellei täysin ainoa, mitä salaperäisin ja
toistaiseksi selittämätön, tämänlaatuinen ilmiö on pimeä päivä 19.5.1780,
jolloin Uuden Englannin valtiossa Amerikassa koko näkyvä taivas ja ilmakehä
pimenivät selittämättömällä tavalla.’
Eräs silminnäkijä Massachusettsissa antaa tapahtumasta
seuraavan kuvauksen: Aamulla aurinko nousi kirkkaana, mutta pian pilvi peitti
sen. Pilvet laskeutuivat alemmaksi, muuttuen mustiksi ja uhkaavan näköisiksi.
Salamat leimahtelivat, ukkonen jyrisi ja vähän satoi. Kello yhdeksän tienoilla
pilvet harvenivat ja muuttuivat kuparin värisiksi. Tämä outo valo teki maan,
kalliot, puut, rakennukset, veden ja ihmiset luonnottoman näköisiksi. muutamia
minuutteja myöhemmin raskas musta pilvi levisi yli koko taivaan, lukuun
ottamatta kapeaa reunaa taivaanrannassa, ja oli niin pimeää kuin tavallisesti
on kesäiltana klo 9…
Kansan valtasi vähitellen pelko, tuska ja kauhu. Avoimilla
ovilla seisoi naisia katsellen pimeää maisemaa. Miehet palasivat kotiin
työstään pelloilta, puusepät jättivät työkalunsa, sepät pajansa ja kauppiaat
myymälänsä. Lapset päästettiin pois kouluista ja he juoksivat pelästyneinä
koteihinsa. Matkalla olevat pysähtyivät lähimpiin taloihin. Kaikki kysyivät:
’Mitä on tulossa?’ Näytti siltä, kuin hirmumyrsky olisi ollut puhkeamassa maan
ylle, tai kaiken loppu olisi tullut.
Kynttilöitä sytytettiin, ja takkavalkeat loistivat yhtä
kirkkaasti kuin kuuttomana syysiltana… Kanat lensivät orrelleen nukkumaan,
karja kokoontui ammuen laidunsuojiin, sammakot kurnuttivat, linnut lauloivat
iltalaulujaan ja yölepakot lentelivät. Mutta ihmiset tiesivät, että yö ei ollut
vielä tullut…
Tri Nathanael Whittaker, Salemissa olevan Tabernaakkelikirkon
pastori, piti rukoushuoneessa jumalanpalveluksen ja sanoi saarnassaan, että
pimeys oli yliluonnollinen. Kokouksia pidettiin monissa muissakin paikoissa.
Kaikissa niissä valittiin saarnojen teksteihin sellaisia raamatunkohtia, jotka
osoittivat, että pimeys oli Raamatun ennustusten täyttymystä… Pimeys oli
synkimmillään kellon näyttäessä vähän yli yhdentoista.’ ’Useimmissa osissa
maata oli päivällä niin pimeää, ettei voinut nähdä aikaa tasku- eikä
seinäkellosta; ei myöskään voinut syödä päivällistä eikä suorittaa
taloustehtäviä ilman kynttilänvaloa…
Tämän pimeyden laajuus oli tavaton. Se huomattiin niin
kaukana idässä kuin Falmouthissa. Lännessä se ulottui niin pitkälle kuin
Connecticutin kaukaisimpaan osaan ja Albaniin. Etelässä se havaittiin
kaikkialla meren rannoilla ja pohjoisessa niin kaukana kuin oli olemassa
amerikkalaisia siirtokuntia.’
Historian todistus
Päivällä vallinnut synkkä pimeys alkoi hälvetä pari tuntia
ennen illan tuloa. Taivas selkeni osittain ja aurinko tuli näkyviin, vaikkakin
sitä vielä peitti synkkä, raskas usva. ’Auringonlaskun jälkeen taivas jälleen
meni pilveen, ja tuli hyvin nopeasti pimeä; eikä pimeys yöllä ollut vähemmän
omituinen ja pelottava kuin päivälläkään. Vaikka oli melkein täysikuu, ei
voinut erottaa mitään esinettä ilman keinotekoista valoa, joka naapuritaloista
tai muista jonkin matkan päässä olevista paikoista katsottuna näytti tuikkivan
melkein läpipääsemättömässä Egyptin pimeydessä.’ Eräs silminnäkijä sanoi tästä
ilmiöstä: ’En voinut olla kuvittelematta, että jos maailmankaikkeuden kaikki
valaisevat kappaleet olisivat joutuneet läpipääsemättömään pimeyteen tai
kokonaan hävinneet, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi.’ Vaikka sinä
iltana kello 9 nousi täysikuu, se ei vähäisemmässäkään määrässä voinut karkottaa
noita kuoleman varjoja. Keskiyön jälkeen pimeys hälveni; ja kun kuu tuli
näkyviin, se oli veren värinen.
Toukokuun 19. päivää 1780 kutsutaan historiassa ’pimeäksi
päiväksi’. Mooseksen ajan jälkeen ei ole merkitty muistiin mitään muuta yhtä
synkkää, yhtä laajalle ulottunutta ja yhtä kauan kestänyttä pimeää aikaa.
Silminnäkijäin kuvaukset tästä tapahtumasta ovat vain seuraavien Jumalan sanain
kaikua, jotka profeetta Jooel on kirjoittanut kaksituhatta viisisataa vuotta
ennen niiden täyttymystä: ’Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen
kuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.’ Jooel 2:31.
Kristus oli kehottanut kansaansa ottamaan vaarin Hänen
tulemisensa merkeistä ja iloitsemaan nähdessään todisteita Kuninkaansa tulosta.
’Kun nämä alkavat tapahtua’, Hän sanoi, ’niin rohkaiskaa itsenne ja
nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.’ Hän kehotti
seuraajiaan katsomaan keväällä lehteen puhkeavia puita ja sanoi: ’Kun ne jo
puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo
on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan
valtakunta on lähellä.’ Luuk.21:28,30,31.
Mutta kun seurakunnassa ylpeys ja muodollisuus syrjäyttivät
nöyryyden ja jumalisuuden, kylmeni rakkaus Kristukseen ja usko Hänen tulemiseensa.
Maailmallisuuden ja nautintojen kiehtomina Jumalan omiksi tunnustautuvat
ihmiset eivät kiinnittäneet huomiota Vapahtajan opetuksiin Hänen tulemisensa
merkeistä. Oppia Kristuksen toisesta tulemisesta väheksyttiin ja sitä koskevat raamatunkohdat
tehtiin hämäriksi väärillä selityksillä, kunnes se suureksi osaksi
syrjäytettiin ja unohdettiin. Näin tapahtui erikoisesti Amerikan seurakunnissa.
Kaikkien yhteiskuntaluokkien nauttima vapaus ja hyvinvointi, kiihkeän
rikastumis- ja komeilemishalun aiheuttama omistautuminen kaikin voimin
hankkimaan rahaa, innokas pyrkimys kansan suosioon ja valtaan, jotka näyttivät
olevan kaikkien ulottuvilla – kaikki tämä johti ihmiset keskittämään
harrastuksensa ja toiveensa tämän elämän asioihin ja siirtämään kaukaiseen
tulevaisuuteen sen vakavan päivän, jolloin asiain nykyinen järjestys häviää.
Esittäessään seuraajilleen takaisintulonsa merkit Vapahtaja
kertoi myös siitä luopumustilasta, joka vallitsi juuri Hänen toisen tulemisensa
edellä. Oli oleva, niin kuin Nooan päivinä, maallisten puuhien ja huvitusten
aiheuttamaa toimintaa ja hälinää – ostamista, myymistä, istuttamista,
rakentamista, naimista ja naittamista – mutta Jumala ja tuleva elämä
unohdettaisiin. Tänä aikana eläville kuuluu Kristuksen kehotus: ’Pitäkää
vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä
elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.’
’Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä
kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.’ Luuk.21:34,36.
Seurakunnan tilaa tähän aikaan kuvataan Ilmestyskirjassa
Vapahtajan sanoilla: ’Sinulla on se nimi että elät, mutta sinä olet kuollut.’
Ja niille, jotka eivät suostu nousemaan välinpitämättömyydestään, Hän antaa
seuraavan vakavan varoituksen: ’Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas,
etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.’ Ilm.3:1,3.
Oli välttämätöntä herättää ihmiset näkemään heitä uhkaavat
vaarat ja valmistumaan koetusajan vakavia lopputapahtumia varten. Jumalan
profeetta todistaa: ’Suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi
sitä kestää?’ Kuka voi selviytyä, kun ilmestyy Hän, jolle sanotaan: ’Sinun
silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella
turmiota.’ Jooel 2:11; Habakuk 1:13. Niille, jotka huutavat: ‘Minun
Jumalani! … Me tunnemme Sinut’, mutta ovat rikkoneet Hänen liittonsa ja
ottaneet vieraan jumalan (Kolminaisuuden), kätkien syntiä sydämiinsä ja rakastaen
vääryyden polkuja, Herran päivä on ’pimeys eikä valkeus, … synkeys, jossa ei
valoa ole.’ Hoos.8:2,1; Ps.16:4; Aam.5:20. Herra sanoo: ’Siihen aikaan
minä tutkin lampuilla Jerusalemin ja rankaisen ne miehet, jotka rauhassa
makaavat pohjasakkansa päällä ja sanovat sydämessään: Ei Herra tee hyvää eikä
pahaa.’ Sef.1:12. ’Minä kostan maanpiirille sen pahuuden, ja jumalattomille
heidän pahat tekonsa; Minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten
ylpeyden.’ Jes.13:11. ’Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa.’
’Heidän rikkautensa joutuu ryöstettäväksi, ja heidän talonsa jäävät autioiksi.’
Sef.1:18,13. EGW: Suuri taistelu Kristuksen ja Saatanan välillä, s. 294–298.
Miksi nämä merkit auringossa ja kuussa näkyivät juuri Amerikan
mantereella? Euroopassa paavivalta oli lähes 1260 vuotta vainonnut
toisinajattelijoita ja Raamatun sanaa rakastavia Jumalan lapsia. Amerikan
löydyttyä ja laivaliikenteen sinne alettua, löysivät vainotut sieltä turvapaikan
ja alkoivat asuttaa uutta maata laajassa mittakaavassa 1600-luvulla. ”Ja
vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä
elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää” Ilm.12:6. Amerikkaan
muutto tapahtui 1260 vuoden mittaisen vainonajan loppupuoliskolla. Tämä vainonaika täyttyi v.
1798, jolloin paavinvalta koki kuolinhaavan, mutta Ilm.13. luvun mukaan
antikristuksen valta tulee elpymään ja vainontulet jälleen syttymään. Elämme juuri
tämän ajan kynnyksellä. Tästä tiedämme, että Jeesuksen tulo on aivan oven
edessä. Israelin Jumala, YHVH, YeHoVaH, sinua runsaasti siunatkoon, Jeesuksen
nimessä, aamen.
