Kristuksen tulon
ennusmerkit ovat jo osin täyttyneet
”Ja tuli suuri
maanjäristys” Ilm.6:12
”Näitä
merkkejä näkyi jo ennen yhdeksännentoista vuosisadan alkua. Ennustus alkoi
toteutua siten, että vuonna 1755 tapahtui kauhein muistiin merkitty
maanjäristys. Vaikka se yleisesti tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä,
se ulottui suurimpaan osaan Eurooppaa, Afrikkaa ja Amerikkaa. Se tuntui
Grönlannissa, Länsi-Intiassa, Madeiran saarella, Norjassa, Ruotsissa,
Iso-Britanniassa ja Irlannissa, kaikkiaan noin neljän miljoonan Englannin
neliöpeninkulman suuruisella alueella. Afrikassa järähdys oli melkein yhtä
voimakas kuin Euroopassakin. Suuri osa Algeriaa tuhoutui; ja lähellä Marokkoa
syvyys nieli kauppalan, jossa oli lähes kymmenentuhatta asukasta. Suunnattoman
suuri aalto syöksyi Espanjan ja Afrikan rannikoiden yli, peittäen kaupungit ja
aiheuttaen suurta hävitystä.
Espanjassa
ja Portugalissa järistys oli rajuin. Kadizin yli vyöryneen aallon sanottiin
olleen kuusikymmentä jalkaa (18,3 metriä) korkean. Vuoret, muutamat niistä
Portugalin suurimpia, järkkyivät rajusti perustuksiaan myöten. Muutamien huiput
aukenivat, repeytyivät ja pirstoutuivat omituisella tavalla, jolloin
suunnattoman suuria kivimassoja syöksyi vieressä oleviin laaksoihin. Kerrotaan
näistä vuorista kohonneen tulen liekkejä.
Lissabonissa
kuului maanalaista jylinää ja välittömästi sen jälkeen kova täräys tuhosi
suurimman osan kaupunkia. Noin kuudessa minuutissa kuusikymmentä tuhatta
ihmistä menetti henkensä. Meri vetäytyi ensin taaksepäin, niin että matalikoilla
pohja paljastui; sitten se syöksyi takaisin, nousten vähintään viisikymmentä
jalkaa (15,25 metriä) yli tavallisen veden korkeuden. Niiden harvinaisten
tapahtumien joukossa, joita onnettomuus aiheutti Lissabonissa, oli uuden
kokonaan marmorista rakennetun tavattoman kalliin rantalaiturin vajoaminen. Suuri
joukko ihmisiä oli turvallisuutensa tähden paennut sinne, koska siellä ei ollut
vaaraa joutua raunioiden alle rakennusten sortuessa; mutta äkkiä laituri
vajosi kaikkine ihmisineen, eikä ainoakaan hukkuneista ole koskaan tullut
näkyviin.
Heti
maanjäristyksen tärähdyksen jälkeen sortuivat kaupungin kaikki kirkot ja
luostarit, melkein kaikki suuret yleiset rakennukset ja neljäsosa muista
rakennuksista. Kahden tunnin sisällä räjähdyksen jälkeen syttyi kaupungin eri
osissa tulipaloja, jotka raivosivat ankarasti lähes kolme päivää, niin että
kaupunki tuhoutui täydellisesti. Maanjäristys tapahtui juhlapäivänä, kirkkojen
ja luostarien ollessa täynnä ihmisiä, joista vain harvat pelastuivat. Kansan
kauhu oli sanoin kuvaamaton. Kukaan ei itkenyt; kyynelet eivät voineet ilmaista
sen suuruutta. Ihmiset juoksivat sinne ja tänne, kauhusta ja hämmästyksestä
mielettöminä, lyöden kasvoihinsa ja rintoihinsa sekä huutaen: ’Misericordia!
Maailmanloppu on tullut!’ Äidit unohtivat lapsensa ja juoksivat ympäri
ristiinnaulitun kuvia kantaen. Onnettomuudeksi monet pakenivat kirkkoihin
suojaa etsimään. Aivan turhaan pantiin sakramentti esille. Turhaan ihmisraukat
syleilivät alttareita. Kuvat, papit ja kansa hautautuivat samaan rauniokasaan.
On arvioitu, että yhdeksänkymmentä tuhatta ihmistä menetti henkensä tuona
kohtalokkaana päivänä.” EGW: SUURI TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä,
s. 293,294.
Vielä suurempi järistys
on tulossa
Suuren
ahdistuksen ajan (Dan.12:1) lopussa, kun Kristus vapauttaa kansansa
Jumalattomien vainosta, tapahtuu suuria luonnonlaeista poikkeavia mullistuksia.
Luonnonvoimat järkkyvät, aiemmin tapahtuneet Jeesuksen tulon merkit uusiutuvat runsaampina
ja paljon voimakkaampina. Siihen aikaan, kun antikristukselle eli paavin
vallalle säädetty ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa”, eli 1260 vuotta lähestyi
(Dan.7:25), alkoivat Jeesuksen toisen tulon ennusmerkit täyttyä; maanjäristys
vuonna 1755, pimeä päivä 1780 ja vuonna 1833 valtava tähtisade. Näiden jälkeen seurasi 1843 ja 1844 adventtiherätyksen merkkivuodet.
Taivaan pyhäkön pudistus alkoi 1844 sinne kertyneistä pyhien anteeksiannetuista
synneistä.
Palatkaamme
sinetöityjen Kristuksen pyhien vapautuksen aikaan. ”Kun inhimillisten lakien
suoja riistetään niiltä, jotka kunnioittavat Jumalan lakia, valmistaudutaan eri
maissa samanaikaisesti tuhoamaan heidät. Säädöksessä määrätyn ajan lähestyessä
kansa ryhtyy yksissä neuvoin toimenpiteisiin tuon vihatun lahkon hävittämiseksi
(niiden, jotka pyhittävät Yehovah’n sapatin paavinvallan sunnuntain sijasta Ilm.13:14,15). Päätetään antaa määrättynä yönä
ratkaiseva isku, joka lopullisesti vaientaa erimielisyyden ja nuhteen äänen.
Jumalan lapset,
jotkut vankiloissa, jotkut piiloutuneina syrjäisiin metsiin ja vuoristoihin,
rukoilevat yhä Jumalalta suojelusta, samalla kun aseistetut miesryhmät, pahojen
enkelien kiihottamina, kaikkialla valmistautuvat kuolon työhön. Tänä
äärimmäisen hädän hetkenä Israelin Jumala on tarttuva asiaan ja vapauttava
valittunsa. Herra sanoo: ’Silloin te veisaatte niin kuin yöllä, kun pyhä
juhla alkaa, ja sydämenne riemuitsee niin kuin sen, joka huilujen soidessa
astuu vaeltaen Herran vuorelle, Israelin kallion tykö. Herra antaa kuulla äänensä
voiman ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan
tulen liekissä, pilvenpurkuna, rankkasateena ja raekivinä.’ Jes.30:29,30.
Huutaen,
pilkaten ja kiroillen turmeltuneiden miesten joukot valmistautuvat hyökkäämään
saaliinsa kimppuun, kun yhtäkkiä synkkä pimeys, synkempi kuin yö, laskeutuu
maan ylle. Samalla muodostuu taivaalle Jumalan valtaistuimesta lähtevän kirkkauden
aiheuttama sateenkaari, joka näyttää ympäröivän jokaista rukoilevaa joukkoa.
Kiihtyneet hyökkääjät pysähtyvät äkkiä. Pilkkahuudot lakkaavat. Hyökkääjät
unohtavat julman raivonsa kohteet. Pelokkain aavistuksin he tuijottavat Jumalan
liiton merkkiä ja haluavat suojautua sen häikäisevältä kirkkaudelta.
Jumalan
lapset kuulevat selvän ja soinnukkaan äänen sanovan: ’Katsokaa ylös!’ ja
nostaessaan silmänsä taivasta kohti he näkevät lupauksen kaaren. Mustat, uhkaavat
pilvet, jotka peittivät taivaan, ovat jakautuneet, ja Stefanuksen tavoin he
katsovat kiinteästi ylös taivaaseen ja näkevät Jumalan kirkkauden ja Ihmisen
Pojan istuvan Hänen valtaistuimellaan. Hänen jumalallisessa hahmossaan he
näkevät Hänen alennuksensa merkit; ja Hänen huuliltaan he kuulevat Isän ja
pyhien enkelien edessä esitetyn pyynnön: ’Isä, minä tahdon, että missä minä
olen, siellä nekin, jotka Sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani.’
Joh.17:24. Jälleen kuullaan sointuvan, riemuitsevan äänen sanovan: ’He
tulevat, he tulevat, pyhät, viattomat ja saastattomat! He ovat ottaneet minun
kärsivällisyyteni sanasta vaarin; he saavat kulkea enkelien joukossa.’ Ja
uskossaan vahvoina pysyneiden kalpeilta, vapisevilta huulilta kuuluu voimakas
voiton huuto.
On keskiyö,
kun Jumala ilmaisee voimansa vapauttaakseen kansansa. Aurinko tulee näkyviin ja
paistaa täydeltä terältään. Merkit ja ihmeet seuraavat nopeasti toisiaan.
Jumalattomat katselevat kauhulla ja hämmästyksellä tätä näkyä, kun taas
vanhurskaat ylevällä ilolla tarkkaavat vapautuksensa merkkejä. Luonnossa
näyttää kaikki poikenneen säännöllisestä kulustaan. Virrat lakkaavat
juoksemasta. Taivaalle nousee synkkiä, raskaita pilviä, jotka vyöryvät toisiaan
vastaan. Keskellä uhkaavaa taivasta on selkeä sanomattoman kirkas kohta, mistä
kuuluu paljojen vetten pauhua muistuttava Jumalan ääni, joka sanoo: ’Se on
tapahtunut.’ Ilm.16:17.
Luonnonvoimat järkkyvät
Tämä ääni
järkyttää taivaita ja maata. Tapahtuu suuri maanjäristys, ’niin ankara ja
suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on
ollut maan päällä.’ Ilm.16:18. Taivaankansi näyttää avautuvan ja
sulkeutuvan. Jumalan valtaistuimesta lähtevä kirkkaus näyttää välkehtivän sen
läpi. Vuoret värähtelevät kuin ruoko tuulessa, ja rosoisia kivenjärkäleitä
syöksyy joka suunnalle. On samanlainen pauhina kuin ankaran myrskyn noustessa.
Meri raivoaa. Kuuluu pyörremyrskyn kirkunaa, joka tuntuu hävitystyötä
suorittavien paholaisten ääneltä. Koko maa nousee ja laskee kuin meren aallot.
Sen pinta murtuilee. Sen perustukset näyttävät pettävän. Vuorijonoja vajoaa
maahan. Asuttuja saaria häviää. Raivoava meri nielee satamakaupunkeja, jotka
ovat Sodoman tavoin turmeltuneet. Suuri Babylon on tullut muistetuksi Jumalan
edessä, niin että Hän antaa sille ’vihansa kiivauden viinimaljan’, 'ja suuria
rakeita, leiviskän painoisia’, sataa taivaasta suorittaen hävitystyötään.
Ilm.16:19,21. Maailman komeimmat kaupungit tuhoutuvat. Muhkeat palatsit, joihin
maan mahtavat ovat tuhlanneet rikkauksiaan hankkiakseen itselleen kunniaa,
hajoavat raunioiksi heidän silmiensä edessä. Vankiloiden muurit kukistuvat, ja
Jumalan lapset, joita on pidetty vankeudessa uskonsa tähden, pääsevät vapaiksi.
Erikoisylösnousemus ennen
Jeesuksen tuloa
Hautoja
aukenee, ja ’monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen
elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen’. Dan.12:2. Kaikki,
jotka ovat kuolleet uskossa kolmen enkelin sanomaan, nousevat kirkastettuina
haudoistaan kuulemaan Jumalan rauhanliittoa niiden kanssa, jotka ovat pitäneet
Hänen lakinsa. Nekin, jotka lävistivät Vapahtajan (Ilm.1:7), samoin kuin ne,
jotka pilkkasivat ja ivasivat Häntä Hänen kuolontuskissaan, sekä Hänen
totuutensa ja kansansa katkerimmat vastustajat herätetään katsomaan Häntä Hänen
kirkkaudessaan ja näkemään uskollisten ja kuuliaisten osaksi tulevaa kunniaa.
Paksut
pilvet peittävät vielä taivaan. Kuitenkin aurinko silloin tällöin tulee
näkyviin aivan kuin kostavan Jumalan silmänä. Taivaalta rajusti singahtelevat
salamat ympäröivät maan tulimerellä. Yli ukkosen pelottavan jylinän
salaperäiset, juhlalliset äänet julistavat jumalattomien tuomion. Puhuttuja
sanoja eivät kaikki ymmärrä, mutta väärät opettajat ymmärtävät ne hyvin. Nuo
vähän aikaa sitten niin pelottomat, kerskailevat, uhmaavat ja voitonvarmat
käskyille kuuliaisen Jumalan kansan ahdistajat tyrmistyvät nyt ja vapisevat
pelosta. Heidän valitushuutonsa kuuluvat alkuaineiden pauhinan yli. Riivaajat
tunnustavat Kristuksen jumaluuden ja vapisevat Hänen valtansa edessä, kun taas
säälittävän kauhun valtaan joutuneet ihmiset madellen rukoilevat armoa.” EGW: SUURI
TAISTELU Kristuksen ja Saatanan välillä, s.614–616.
Rakas lukija, olet varmaan huomannut, että pahan vallat ovat liittoutuneet yhteen Kristusta ja Hänen seuraajiaan vastaan tavalla, jota ei ole ennen nähty. Niiden tarkoituksena on tuhota seurakunnat lopullisesti ulkoa ja sisältä päin. Jumala on tämän sallinut tapahtua, seuloakseen kansaansa ja valmistaakseen uskollisen jäännöksen vastaanottamaan Ihmisen Pojan paluun pilvissä pyhine enkeleineen kirkkaudessa. Nyt Jeesus kutsuu omiaan eroamaan Saatanan valtaan joutuneista seurakunnista, katso Ilm.18:1-5.
"Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" Matt.18:20. Jumala siunatkoon sinua
ja omaisiasi, Jeesuksen nimessä, aamen.
