Kristuksen uhrin suuruus
”Monet kristityiksi tunnustautuvat kiintyvät maailmallisiin
yrityksiin, ja uudet ja kiihottavat huvitukset saavat heidän innostuksensa
syttymään, mutta ovat sen sijaan kylmäkiskoisia, aivan kuin jäätyneitä Jumalan
asialle. Mutta sinä poloinen tunnustuskristitty, tässä on aihe, joka on kyllin
valtava herättääkseen mielenkiintosi. Siinä ovat iankaikkiset arvot kätkettyinä.
Golgatan tapahtumat liikuttavat syvimpiä tunteitamme. On täysin ymmärrettävää,
että tämä aihe saa sinut haltioitumaan. Se, että Kristuksen, joka oli niin
ylevä ja viaton, piti kärsiä sellainen tuskallinen kuolema ja kantaa maailman
syntien taakka, on aihe, jota meidän ajatuskykymme ja mielikuvituksemme eivät
milloinkaan pysty täysin luotaamaan, niin että voisimme käsittää sellaisen
ihmeellisen rakkauden pituuden, leveyden, korkeuden ja syvyyden. Vapahtajan
verrattoman rakkauden mietiskelyn pitäisi vallata ja täyttää mielemme,
liikuttaa ja sulattaa sielumme, puhdistaa ja kohottaa tunteemme ja muuttaa
täydellisesti koko luonteemme. Apostoli sanoo: ’Sillä minä olin päättänyt
olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja
Hänet ristiinnaulittuna.’ Katsokaamme mekin Golgatalle ja huudahtakaamme: ’Mutta
pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä
maailmalle!’
Kun ajattelemme, miten suunnattomalla hinnalla pelastuksemme
on hankittu, niin herää kysymys, mikä onkaan oleva niiden osa, jotka eivät
välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta. Minkä rangaistuksen saavatkaan ne,
jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, mutta eivät kuitenkaan taivu
nöyrän kuuliaisina tottelemaan Hänen käskyjään ja ota ristiään niin kuin
Kristuksen nöyrät opetuslapset?
Eräillä on ahdas käsitys sovituksesta. He ajattelevat
Kristuksen kärsineen vain pienen osan Jumalan lain vaatimasta rangaistuksesta
ja arvelevat, että samalla kun Jumalan kallis Poika tunsi Isän vihan, Hänellä
kuitenkin kaikissa tuskallisissa kärsimyksissään oli todistus Isänsä
rakkaudesta ja hyväksymisestä ja että haudan portteja Hänen edessään kirkasti
valoisa toivo. Tässä he suuresti erehtyvät. Suurinta ahdistusta aiheutti
Kristukselle tunne Isän vastenmielisyydestä. Hänen sieluntuskansa oli sen takia
niin ankara, että ihminen voi vain heikosti käsittää sitä.
On monia, joiden mieleen ja elämään kertomus jumalallisen
Herramme alennuksesta ja uhrista tee sen suurempaa vaikutusta eikä herätä
heissä sen syvempää mielenkiintoa kuin kertomukset Jeesuksen marttyyrien
kuolemasta. Monia on tapettu hitaasti kiduttamalla. Eräät ovat kärsineet
ristinkuoleman. Miten Jumalan kalliin Pojan kuolema eroaa Heidän kuolemastaan?
On totta, että Hän kuoli ristillä mitä julmimman kuoleman, mutta monet ovat
Hänen kalliin asiansa tähden kärsineet ruumiillisesti yhtä paljon. Miksi sitten
Kristuksen kärsimykset ovat suuremmat kuin muiden henkilöiden, jotka ovat
antaneet henkensä Hänen asiansa tähden? Jos Kristuksen kärsimykset olisivat
rajoittuneet vain ruumiilliseen tuskaan, silloin Hänen kuolemansa ei olisi
ollut sen tuskallisempi kuin eräiden marttyyrienkaan.
Mutta ruumiilliset kärsimykset muodostivat vain vähäisen
osan Jumalan kalliin Pojan tuskasta. Maailman synnit painoivat Häntä ja samoin
tunne Isän vihasta Hänen kärsiessään rangaistuksen lain rikkomisesta. Se mursi
Hänen jumalallisen sielunsa. Isän kasvojen kätkeytyminen, tunne siitä, että
Hänen oma rakas Isänsä oli hylännyt hänet, aiheutti epätoivon. Tuo viaton,
kärsivä Golgatan mies koki ja tunsi syvästi ja täydellisesti sen eron, jonka
synti saa aikaan Jumalan ja ihmisen välillä. Pimeyden voimat ahdistivat Häntä.
Ei ainoakaan valonsäde kirkastanut tulevaisuutta. Ja Hänen oli kamppailtava
Saatanan voimaa vastaan, Saatanan, joka selitti, että Kristus oli hänen
käsissään, että hän oli voimakkaampi kuin Jumalan Poika, että Jumala oli
hylännyt Poikansa ja ettei tämä enää ollut Jumalan suosiossa sen paremmin kuin
hänkään. Jos Hän todellakin oli vielä Jumalan suosiossa, niin miksi Hänen
tarvitsi kuolla? Jumalahan saattoi säästää Hänet kuolemalta.
Kristus ei antanut rahtuakaan periksi kiusaavalle
viholliselle, ei edes ankarimman tuskan hetkellä. Pahojen enkelien legioonat piirittivät
joka taholta Jumalan Pojan, mutta pyhiä enkeleitä oli kielletty murtamasta
heidän rintamaansa ja ryhtymästä taisteluun herjaavan ja pilkkaavan vihollisen
kanssa. Taivaan enkeleiden ei sallittu auttaa Jumalan Poikaa Hänen
ahdistuksessaan. Juuri tänä hirveänä pimeyden hetkenä, Isän kätkiessä Häneltä
kasvonsa, pahojen enkeleiden ympäröidessä Hänet, maailman syntien levätessä
Hänen päällään, Hänen huuliltaan pusertuivat sanat: ’Jumalani, Jumalani, miksi
minut hylkäsit?’
Meidän pitäisi saada laajempi, avarampi ja syvempi näkemys
Jumalan kalliin Pojan elämästä, kärsimyksistä ja kuolemasta. Kun sovitusuhria
ymmärretään oikein, sielujen pelastus saa äärettömän arvon. Kaikki muu käy
vähäpätöiseksi verrattuna iankaikkisen elämän etsintään. Mutta miten monet
ovatkaan hyljeksineet rakastavan Vapahtajan neuvoja. Sydämen kiintymykset ovat
kohdistuneet maailmaan, ja itsekkäät harrastukset ovat sulkeneet oven Jumalan Pojalta.
Petollinen teeskentely ja ylpeys, itsekkyys ja voitonhimo, kateus, ilkeys ja
viha täyttävät monien sydämen niin tarkoin, ettei Kristus voi saada mitään
sijaa.
Hän on iankaikkisesti rikas, kuitenkin Hän ’tuli teidän
tähtenne köyhäksi, jotta te Hänen köyhyydestään rikastuisitte’. Valo ja
kirkkaus verhosi Häntä, taivaan enkelijoukot ympäröivät Häntä valmiina panemaan
toimeen Hänen käskynsä. Kuitenkin Hän otti päälleen meidän luontomme ja tuli
tänne ollakseen syntisten ihmisten parissa. ’Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden
Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.’ Tässä on rakkaus, jota yksikään kieli ei
kykene ilmaisemaan. Ajatuksen Isän ja Pojan rakkaudesta pitäisi elähdyttää,
kohottaa ja ihastuttaa sieluamme. ’Ja jokainen, joka panee Häneen tämän
toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin Hän on puhdas.’ Kristuksen seuraajien pitäisi oppia täällä
jossakin määrin säteilemään tuota salaperäistä rakkautta voidakseen kerran
yhtyä kaikkien pelastettujen kanssa sanomaan: ’Valtaistuimella istujalle ja
Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta iankaikkisesti!’” Ellen G. White: Kristuksen Kärsimykset, s. 34-37.
Jumala sinua ja läheisiäsi siunatkoon, Jeesuksen nimessä. aamen.
