Otsikko 1 Pelastuskokemukseni

 

Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua

Mistä voimme tietää, milloin tuomion hetki on tullut, voidaksemme julistaa sanomaa ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa Hänelle kunnia, sillä Hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa Häntä, joka on tehnyt taivaat ja maan ja meren ja vetten lähteet” Ilm.14:7? Raamatussa on kaksi suurta tuomion aikaa, ensimmäinen tutkiva tuomio kohdistuu kaikkien aikojen evankeliumin vastaanottaneisiin kristittyihin ja toinen koskien kaikkien aikojen jumalattomia ihmisiä sekä langenneita enkeleitä. Ensimmäinen tapahtuu armon ajassa, ennen Jeesuksen toista tuloa ja toinen Jeesuksen toisen tulon jälkeen tuhannen vuoden aikana taivaassa (Ilm.20:4).

Danielin kirja profetioineen ja Ilmestyskirja tukevat toisiaan, ovat yhteydessä toisiinsa, esimerkkinä paavinvallalle säädetty aika 3,5 vuotta Dan.7:25; 12:7; 12:14, eli 42 kuukautta Ilm.11:2; 13:5, eli 1260 päivää Ilm.12:6. Kaikissa näissä on kyse samasta Jumalan kansaa vainoavasta paavinvallasta ja sille säädetystä ajasta.

”Hänen tuomionsa hetki on tullut” liittyy ensimmäiseen tutkivan tuomion aikaan, meidän aikaamme, joka alkoi vuonna 1844, johon vuoteen ylettyi Danielin kirjan kahdeksannen luvun neljännentoista jakeen kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua käsittävä aikaprofetia: ”Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa.” 2300 päivää jaettuna 360 on pyöristettynä 6,4 vuotta, mutta enkeli Gabriel sanoi Danielille: ”Tarkkaa ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa” Dan.8:17. ”Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa” jae 19. ”Ja näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa” jae 28.  

Näky 2300 päivästä saadaan ulottumaan viimeiseen vihan aikaan siten, että päivä luetaan vuodeksi: ”Ja kun olet saanut ne päättymään, on sinun pantava maata toistamiseen, oikealle kyljellesi, ja kannettava Juudan heimon syntivelkaa neljäkymmentä päivää; päivän kutakin vuotta kohti minä olen sinulle pannut” Hes.4:6. ”Niin kuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois” 4Moos.14:34.

Dan.8:20–25 enkeli Gabriel kertaa luvuissa 2 ja 7 esitetyt toisiaan seuraavat maailmanvallat alkaen nyt Meedo-Persiasta, jota on seuraava Kreikka, joka on jakautuva neljään kuningaskuntaan, jonka jälkeen nousee pakanallinen Rooma maailman mahdiksi. Rooman raunioista on nouseva paavillinen Rooma, joka on yhdistävä pakanuuden ja kristinuskon Babylonin päihdyttäväksi vihan viiniksi (Ilm.18:3). Elämme nyt paavinvallan kuolinhaavan parantumisen aikaa (Ilm.13:3).

Luvussa 9 Daniel rukoilee pakkosiirtolaisuudessa olevan kansansa vapautuksen puolesta, tunnustaa omat ja kansansa synnit. Profeetta Jeremian kirjoituksista hän luki, että ”Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta” jae 2 (Jer.25:11, 29:10). Hänen vielä rukoillessa enkeli Gabriel lähetettiin selventämään ja täydentämään Danielin aiemmin saamaa näkyä koskien 2300 iltaa ja aamua. ”Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky” Dan.9:23.

Mistä aikaprofetiamme alkaa?

”Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava,” jae 25. Tässä on vastaus: lähtökohtana on Jerusalemin jälleenrakentamiskäsky. ”Ja he saivat sen valmiiksi Israelin Jumalan käskyn ja Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan, Persian kuninkaan käskyn mukaan” Esra 6:14. Koores eli Kyyros Suuri antoi käskynsä 538 eKr, Daarejaves eli Darius vahvisti sen 519 eKr., ja kolmannen lopullisen käskyn antoi Artahsastan eli Artakserkses vuonna 457 eKr. Ensimmäisen ja kolmannen käskyn välissä aikaa kului 81 vuotta.

Aikaprofetia alkaa viimeisestä eli Persian kuninkaan käskystä, joka annettiin syksyllä vuonna 457 eKr. Tähän 2300 vuotta käsittävään ennustukseen sisältyy määrättyjä aikajaksoja. Ensimmäinen on Dan.9:24: ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty (leikattu) sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkein pyhin voidellaan.” Seitsemänkymmentä viikkoa on 70 x 7 eli 490 vuotta, joka alkoi vuonna 457 eKr. ja päättyi vuonna 34 jKr.. Jäljelle jää 1810 vuotta, joka ulottuu vuoden 1844 jKr. syksyyn.

Mitä tapahtumia profetiaamme sisältyy?

”Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja” Dan.9:25. Seitsemän vuosiviikkoa on 49 vuotta, joka vähennetään vuodesta 457, tullaan vuoteen 408 eKr., jolloin Jerusalemin jälleenrakentaminen saatiin päätökseen. Kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa on 434 vuotta voideltuun ruhtinaaseen asti. Seitsemän vuosiviikkoa + kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa = 69 vuosiviikkoa, eli 483 vuotta. Vuodesta 457 eKr. eteenpäin 483 vuotta, tulemme vuoteen 27 jKr. ”voideltuun ruhtinaaseen” asti. Silloin Jeesus voideltiin Pyhällä Hengellä otettuaan Johannekselta sitä ennen upotuskasteen tulevaan kuolemaansa (Matt.3:16; Apt.10:38; Room.6:3).

”Ja kuudenkymmenenkahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty” Dan.9:26. ”Tuhotaan voideltu” tarkoittaa Jeesuksen kuolemaa ristillä. Vuonna 70 jKr. pakanallisen Rooman sotilaat hävittivät Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin niin ettei siihen jäänyt kiveä kiven päälle (Matt.24:2). Länsi-Rooma hajosi kansainvaellusten tulvassa 400-luvulla kymmeneksi valtakunnaksi, jota kuvapatsaan varpaat kuvaavat (Dan.2:42–44).

”Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse” Dan.9:27. Tässä jakeessa lisätään vielä yksi vuosiviikko aiemmin ilmoitettuun 69 vuosiviikkoon eli yhteensä 70 vuosiviikkoa. Viimeinen vuosiviikko eli seitsemän vuotta ajoittuu vuodesta 27 jKr. vuoteen 34. ”puoleksi vuosiviikoksi” on huono käännös, pitäisi olla ”keskellä vuosiviikkoa” (in the middle of the seven). Jeesuksen julkinen toiminta kasteesta kuolemaan ristillä kesti puoli vuosiviikkoa eli 3,5 vuotta. Kristuksen kuollessa ristillä lakkasi varjoevankeliumi eläinuhreineen ja ruokauhreineen, jotka edeltä viittasivat todelliseen uhriin Jeesukseen Kristukseen meidän syntiemme sovitukseksi. Se oli niihin liittyvien lakien loppu. Mutta kymmenen käskyn laki pysyy voimassa täydellisenä, kunnes taivas ja maa katoavat (Matt.5:18). Kuolemallaan Kristus vahvisti lain muuttumattomuuden ja pysyvyyden.

Keväällä vuonna 31, pääsiäisjuhlan valmistuspäivänä, Jeesus sovitti maailman synnit, jotka Jumalan laki tuomitsi ikuiseen kuolemaan. Tämä siis tapahtui puolessa välissä viimeistä vuosiviikkoa. Mitä tapahtui, kun tämä vuosiviikko täyttyi kokonaan vuonna 34 jKr.? Silloin täyttyi Juudan kansalle säädetty aika 70 vuosiviikkoa eli 490 vuotta. Juuri sinä vuonna Stefanus kivitettiin kuoliaaksi Jeesuksen tähden Apt.7:52,59,60.

Sokean Juudan kansan kohtalosta Lausuu Arvo W. Arasola kirjassaan ”Maailman Kohtalontie” sivulla 107 seuraavaa: ”Juutalaiset sinetöivät kieltävän asenteensa evankeliumiin kivittämällä Stefanuksen ja vainoamalla Kristuksen seuraajia. Evankeliumia alettiin nyt julistaa pakanoille, ja juutalaiset lakkasivat olemasta Jumalan omaisuuskansa hengellisen Israelin astuessa sen tilalle.”

Mitä tapahtui 2300 vuoden lopussa vuonna 1844 jKr.?

” Ja hän sanoi minulle: ’Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa’” Dan.8:14, näin vuoden 1933 suomennoksessa. Kuningas Jaakon käännöksessä jae kuuluu näin: ”And he said unto me, Unto two thousand and three hundred days; then shall the sanctuary be cleansed.”

2300 vuoden profetiasta säädettiin ensin Juudan kansalle 490 vuotta, loput 1810 vuotta ulottuivat vuoden 1844 jKr. syksyyn, jolloin pyhäkkö asetetaan oikeuteensa, eli puhdistetaan. Ymmärtääksemme mitä pyhäkön puhdistus tarkoittaa, on meidän tutkittava pyhäkköä eli ilmestysmajaa ja siihen liittyviä vuotuisia juhlia. Raamatusta selviää, että alkuperäinen   pyhäkkö on taivaassa ja maassa oleva pyhäkkö on sen taivaallisen kuva. Ajan saatossa Israelilla oli Mooseksen rakentama telttamaja, Salomonin rakentama temppeli, jonka babylonialaiset tuhosivat vuonna 586 eKr.  ja toinen sen sijalle rakennettu temppeli, jossa Jeesus saarnasi ja jonka tuhon Hän ennusti (Matt.24:1,2). Ennustus toteutui vuonna 70 jKr.

”Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö. Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi oli ”pyhä”. Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on ”kaikkein pyhin”; siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liitonarkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta” Hebr.9:1–5.  Tässä Paavali selostaa ensimmäisen liiton majaa, jonka rakennusohjeet Jumala antoi Moosekselle.  Maallinen pyhäkkö oli alkuperäisen taivaallisen pyhäkön kuva ja varjo.

Uuden liiton pyhä maja on taivaassa: ”Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja Hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita” Ilm.11:19.

Suuri sovituspäivä

Kerran vuodessa, 7. kuun 10. päivänä, suurena sovituspäivänä, ylimmäinen pappi meni esiripun taakse pyhäkön ”kaikkein pyhimpään” puhdistamaan pyhäkköä sinne vuoden aikana kertyneistä Jumalan kansan synneistä. Muina päivinä kautta vuoden papit palvelivat pyhäkön ensimmäisessä osastossa eli ”pyhässä”.

”Kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, ylimmäinen pappi meni kaikkein pyhimpään puhdistamaan pyhäkköä. Siellä toimitettu työ päätti palveluksen vuotuisen kierron. Sovituspäivänä vietiin kaksi kaurista ilmestysmajan ovelle ja niistä heitettiin arpaa. Toinen kauris tuli Herralle ja toinen Asaselille. Se kauris, joka arvonnassa tuli Herralle, oli teurastettava kansan syntiuhrina. Papin oli vietävä sen verta esiripun sisäpuolelle sekä pirskotettava sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen. Verta oli myös pirskotettava esiripun edessä olevalle suitsutusalttarille.

”Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä erämaahan” 3Moos.16:8,21,22. Syntikauris ei enää koskaan tullut Israelin leiriin”. Lainaus Ellen G. Whiten kirjasta ”Suuri Taistelu”, s. 419–420.

Tämä muinaisen Israelin pyhäkköpalvelus esikuvasi ylimmäisen pappimme palvelustyötä uuden liiton pyhäkössä taivaassa, sen kaikkein pyhimmässä. Vuotuinen suuri sovituspäivä oli tutkivan tuomion päivä Israelin kansalle. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” 1Kor.10:11. Vuonna 1844 suuri sovituspäivä oli 22. lokakuuta. Juuri silloin Ylimmäinen pappimme Jeesus Kristus siirtyi taivaan temppelin pyhästä kaikkein pyhimpään, alkaen tutkivan tuomion ja pyhäkön puhdistuksen sinne kertyneistä anteeksi saaduista synneistä. Kun tämä työ on loppuun suoritettu, on armon aikakin loppunut elossa olevalta sukupolvelta. Silloin julistetaan vakava sanoma: ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen” Ilm.22:11. Aamen.