Otsikko 1 Pelastuskokemukseni

Pelastuskokemukseni

Jumalan siunausta sinulle rakas totuuden ystävä. Nimeni on Reino Kullervo Kuikka, eläkkeellä oleva graafinen suunnittelija, yksityisyrittäjä. Viimeiset vuodet ennen eläkkeelle siirtymistä ja sen jälkeenkin työskentelin kuvataiteilijana ja lampurina. Nykyisin teen vaimoni kanssa lähetystyötä meille suotujen mahdollisuuksien mukaan, sillä Jeesuksen toinen tulo on erittäin lähellä, aivan oven edessä.

Koin pelastuksen Kristuksessa eli uudestisyntymän ylhäältä, aivan yllättäen, ennalta arvaamatta. Tämä tapahtui vuoden 1976 elokuussa, sen 27. päivän iltayössä. Myöhemmin huomasin, että uudestisyntymäni tapahtui sapattiyönä. Viikkosapatti alkaa Raamatun mukaan perjantai-illan auringonlaskusta ja päättyy lauantai-illan auringonlaskuun.

Miten Jeesus johdatti minut ratkaisuun lähteä Häntä seuraamaan?

Olin silloin valtakunnallisen pankkiryhmän keskusliitossa taiteilijana Helsingissä. Asuin perheineni Espoon Olarissa. Minut oli ilmoitettu johtamistaidon seminaariin, jossa oli pankkilaisia eri puolilta maata. Työskentelimme ryhmissä ja arvioimme toistemme luonteita ennalta lukemamme kirjan pohjalta. Kurssin tarkoituksena oli parantaa työpaikan ilmapiiriä, kaikkia työntekijöitä arvostaen asemaan katsomatta.

Meille näytettiin amerikkalainen elokuva Twelve Angry Men, jonka sankarina oli Davis niminen arkkitehti lautamiehenä. Häntä näytteli filmissä Henry Fonda. Elokuvassa 12 valamiestä sulkeutui huoneeseen pitkän pöydän ympärille päättämään nuorukaisen kohtalosta. Häntä syytettiin I asteen murhasta. Todisteet oli oikeudessa esitetty, ja valamiehistön oli tultava yksimieliseen päätökseen, oliko nuori mies syyllinen vai syytön. Tässä filmissä lautamiehistä voidaan tunnistaa nuo eri luonteen piirteet yksi kautta yhdeksästä yhdeksän kautta yhdeksään.

Arkkitehti Davis edusti hienosti yhdeksän kautta yhdeksän ihmistyyppiä. Hän ei suoralta kädeltä tuominnut nuorukaista syylliseksi, kuten aluksi kaikki muut kollegansa, vaan mietti ja laskeskeli voiko oikeudessa annetut todistajalausunnot sopia yksiin tapahtuneen rikoksen kanssa niin että nuori mies voisi olla syyllinen. Esittämänsä tosiasiat todistivat kuitenkin syytetyn nuorukaisen syyttömäksi, johon lopputulokseen muutkin valamiehet lopulta toinen toisensa perään taipuivat.

Ihastuin 9/9 ihmistyyppiin ja mielessäni päätin tehdä muutoksen elämässäni. Tiesin, että vaatii rohkeutta ajatella omilla aivoilla, olla herkkänä omantunnon äänelle ja taistella totuuden puolella eikä mennä mukavuuden halusta lauman mukana. Tietämättäni olin päättänyt lähteä Jeesusta seuraamaan. Raamatusta ymmärsin, että Ihmisen Poika Jeesus Kristus on 9/9 ihmisluonne kaikessa täyteydessään.

Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen 1.Moos.1:26. Syntiin-lankeemuksen seurauksena Jumalan kuva ihmisessä turmeltui. Jeesus, Jumalan ainosyntyinen Poika, tuli palauttamaan kadotetun ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen, eli "tekemään tyhjäksi Perkeleen teot" 1.Joh.3:8.

Tuona perjantain iltayönä loioin sängyssä nukkuvan vaimoni vieressä selälläni maaten mielessäni menneen viikon tapahtumat, kun yllättäen taivas lähestyi minua. Jotain valtavan hyvää henkeä laskeutui päälleni, ihanat virtaukset kulkivat läpi ruumiini ja sieluni. Olin yhteydessä korkeampaan henkiolentoon. Tunsin, että minua hoivasivat pyhät henkiolennot ja olin ajatuksen nopeassa yhteydessä heihin. Sanoja ei tarvittu. Kristuksen Henki ja pyhät enkelit olivat vaikuttaneet elämässäni johdattaen minut ratkaisun hetkeen. Synnin raskas taakka otettiin sydämeltäni. Koin riemullisen vapauden tunteen, olin vapautettu synnin orjuudesta! Itkin onnesta.

Tunsin olevani kuin pieni, viaton lapsi suuren, rakastavan Isän sylissä. Siinä tilassa Jumala antoi minulle näyn. Oli kuulas, kirkas, sininen avaruus, siinä minua tuijotti suuri ja kylmä silmä tahtoen tappaa minut. Mutta en tuntenut pelkoa, olinhan mahtavan, rakastavan Isäni sylissä. Sitä katsoessani Ilme pahan silmässä muuttui, siitä katosi voima ja iiriksen peitti sumea kaihi. Lopulta silmä kiehui kuumuudesta. Nesteet valuivat höyryten ulos sen kaihisen iiriksen pupillista. Paha oli täysin kuollut. Siihen näky loppui.

Tajusin, että pahan valta minussa oli voitettu. Olin unohtanut kouluaikana saadut evankeliumiopetukset, jotka palautuivat uudella tavalla mieleeni ryhtyessäni lukemaan Raamattua. Jeesuksen Golgatan ristillä vuotanut veri oli puhdistanut minut kaikesta synnistä. Tässä näyssä oli myös ennustus Saatanasta, jota paha silmä kuvasi: ”Ja minä panen vainon sinun (Saatanan) ja vaimon (Kristuksen seurakunnan) välille ja sinun (Saatanan) siemenesi (jumalattomien ihmisten) ja hänen (Kristuksen seurakunnan) siemenensä välille; se (Ihmisen Poika) on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” 1.Moos.3:15. Ristinkuolemallaan Kristus tulisi kukistamaan Saatanan vallan ja lopulta tuhoamaan hänet siemenineen eli jumalattomine joukkoineen tulijärvessä.

Herätin vaimoni viereltäni ja kerroin hänelle mitä suuria minulle oli juuri äsken tapahtunut. Pyysin anteeksi häntä kohtaan tekemäni synnit. Olin ollut joitain kertoja hänelle uskoton. Hän antoi anteeksi, mutta luuli minun seonneen päästäni. 

Seuraavana päivänä, lauantaina, menimme appivanhempieni vuokramökille Enäjärvelle. Kerroin appiukolleni kokemukseni. Anoppini kuunteli epäuskoisena, jopa kovin harmistuneena puheitani. En itsekään oikein ymmärtänyt uutta sydämeni tilaa. Luulin, että en enää pysty tekemään syntiä. Sanoin apelle, etten kykene kiroamaan, mutta tulihan suustani ”perkele” kun oikein kokeilin. Se palautti minut maanpinnalle, pelastettukin voi tehdä syntiä jos haluaa, mutta ellei hän kadu ja tee parannusta, hän kadottaa Kristuksen vanhurskauden vaipan, ja hänen nimensä pyyhitään pois elämän kirjasta. Jumala antaa meille vapauden valita joko hyvän tai pahan. Mutta Hänen lapsinaan saamme tahdon ja voiman valita hyvän ja hylätä pahan. Synnin orjina meillä itsellämme ei ole voimaa vapautua syntitaakastamme.

Iltayön tultua menimme nukkumaan, appivanhemmat yläpetiin ja vaimoni 6-vuotiaan tyttäremme kanssa alapetiin ja minä vaimoni viereen, vajaan vuoden vanha tyttövauvamme nukkui äitiyspakkauslaatikossa sängyn vieressä. Vauvamme tuhisi nuhassa ja alkoi itkeä. Otin hänet laatikosta ja hän rauhoittui siinä maatessaan rintani päällä.

Jälleen tunsin, kuinka Kristuksen Henki laskeutui päälleni ja ilon virtaukset täyttivät sieluni ja ruumiini. ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä”, kehottaa Paavali kirjeessään Efeson seurakunnalle. Olin jälleen yhteydessä taivaaseen. Siinä maatessani selälläni pieni vauveli tuhisten rinnallani mieleeni tuli kysymys: ”Saanko nähdä isäni?” En tiennyt miten kuolleiden laita on, sillä isäni oli ollut jo 16 vuotta Honkanummen hautausmaalla maan povessa. Vastauksena tunsin, kuinka meitä alettiin valmistelemaan avaruusmatkalle, vauva rinnallani. Kiisimme halki mustan, synkän avaruuden vaikka samalla olimme siinä mökissä. Anoppi harmitteli hiirtä, joka häiritsi rapinallaan hänen untaan. Kaukana edessämme oli himmeän keltainen, valoisa piste, joka suureni sitä lähestyessämme. Pysähdyimme sen eteen. Se oli epämääräisen muotoinen lieriömäinen metallin kiiltoinen asteroidi, jonka puolitti vaakatasossa suuri suljettu halkeama, niin kuin saksanpähkinässä.

Siinä oli vastaus. En saanut nähdä kuollutta isääni, mutta tajusin, että kuolemassa Jumala ei jätä ketään heitteille, vaan Hän on huolehtiva heistä kaikista. Tunsin, että kuolleilla ei ole mitään osaa meidän elävien joukossa. Isäni on vahvassa säilössä, johon Saatanalla ei ole valtaa. Olin täysin helpottunut. Ihmettelin Jumalan suuruutta, viisautta ja rakkautta. Kuolemassakin voimme täysin luottaa Jumalaan ja Jeesukseen. Jumalan Poika on viimeisenä päivänä herättävä vainajat kuolon unestaan, toiset iankaikkiseen elämään ja toiset aikanaan tuomion ylösnousemukseen. Jeesus sanoo itsestään: ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm.1:18.

Laitoin vauvan sänkyynsä ja menin yön pimeyteen tyhjentämään rakkoani. Avaruus oli täynnä kirkkaita tähtiä. Onnellisena ihailin niitä. Taivas tuntui kodiltani. Aamupäivällä mökin pihaan tulla tupsahti anoppini veli vaimoineen. Hän lausahti: ”Huomasitteko, viime yönä oli erikoisen kirkas tähtitaivas!”

KOKEMUKSIANI USKOOON TULLEENA

Seuraavana työpäivänä, kun tapasin lähimmän esimieheni, ehdotin hänelle, että menisimme autollani jonnekin maaseudulle juttelemaan, sillä minulla on hänelle paljon kerrottavaa. Kerroin pelastuskokemukseni ja sanoin olevani uusi mies. Jatkan nyt elämääni uudelta perustalta. Juttelimme ja uimme vielä lämpimässä loppukesän Enäjärvessä. Rantakivillä istuessamme lähin esimieheni vaikuttui niin todistuksestani, että yllättäen kysyi, ”Reino, mitä tuo kivi tuo mieleesi?” Ei minulle mitään erikoista, mutta hänestä se oli suuri sammakko. Kättäni puristaen hän vannoi, että hänen tupakointinsa loppuu tähän, kaivoi tupakkiaskin taskustaan ja laittoi sen vedenrajaan sammakkokiven alle.

Seuraavana aamuna esimieheni aukaisi työhuoneeni oven ja puhalsi tupakansavut silmilleni. Jatkoin kuitenkin työsuhdettani vastoin esimieheni tahtoa vuoden 1980 loppuun, jolloin sanoin itseni irti työpaikastani. Vaimoni haki silloin minusta eron, kun ei saanut minua luopumaan Jumalasta. Jouduin lähtemään kodistani Jeesuksen Kristuksen tähden.

Olin siis aivan yllättäen kokenut pelastuksen ja saanut maistaa taivaan ihanuutta. Kotona Espoon Olarissa rukoilin Jumalaa ja kysyin Häneltä, mistä tämä valtava kokemus oli ja halusin päästä niiden yhteyteen, joilla oli samanlainen kokemus. Rukoillessani polvistuneena sohvapöydän ääreen silmäni osuivat kirjahyllyyn ja siinä valkokantiseen vihkiraamattuun, jonka olimme saaneet ev.lut. seurakunnaltamme vuonna 1968. Siinä oli vastaus. En ollut aiemmin lukenut sitä kirjaa. Innokkaana avasin Raamatun ja aloin lukemaan aivan alusta, luomiskertomuksesta. Halusin lukea sen kannesta kanteen. Janosin tietää mitä se kirja sisälsi.

Alakouluajoista lähtien lukeminen on ollut minulle vaivalloista. Ilmeisesti minulla oli jonkin asteen lukihäiriö. Illat luin Raamattua niin että päätäni särki, kunnes lukeminen alkoi sujua paremmin. Vanhassa testamentissa minua erityisesti kosketti kertomus Joosefista, miten veljet häntä kohtelivat, olivat hänelle kateellisia ja suuttuivat hänen enneunistaan, möivät hänet orjaksi, ja miten Joosef korkeassa virassaan Egyptissä rakkaudella kohteli veljiään ja iäkästä isäänsä. Joosefissa oli Kristuksen Henki. Raamattu tuli minulle erityisen rakkaaksi, olinhan itse saanut omakohtaisesti kokea sen lupaukset pelastuksesta omikseni. Jeesus sanoo Joh.7:17: ”Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”

Pyysin rukouksessa Jeesukselta, että Hän johdattaisi minut seurakuntansa yhteyteen. Halusin palavasti päästä kasteelle. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” Mark.16:16.

Olin käynyt vanhemman tyttäreni kanssa tutustumassa Olarin Ev.lut. seurakunnan jumalanpalvelukseen. Sen kylmän muodollinen henki ei vastannut sitä lämmintä henkeä, jonka olin sydämeeni saanut.

Helluntaiseurakunnan saarnaaja Niilo Yli-Vainio kaatoi jonoittain ihmisiä Matinkylän ammattikoulun juhlasalissa. Kävin tilaisuutta seuraamassa, mutta en mennyt jonoon kaadettavien joukkoon. Jokin voimallinen henki siellä kyllä vaikutti, mutta mikä? Kysyin sitä Jumalalta. Hän kehotti minua ostamaan Yli-Vainion kirjasia, että voisin verrata kaatajan opetusta Raamattuun.

Tässä eräs hänen kirjasensa KÄSKYNJAOLLA, painettu 1975. Käsityksestään Jumalattomien kuolleiden ikuisesta elämästä helvetin liekeissä, Yli-Vainio kirjoittaa itsemurhan tehneestä Israelin ensimmäisestä kuninkaasta sivulla 13: ”Vainohullu kuningas Saul yrittää työntää uudelleen miekkaa olemukseensa lopettaakseen jälleen itsensä. Mutta se ei onnistu enää; sieluahan ei voi tappaa. Ajallisen elämän voi katkaista, mutta ei iankaikkista…” Siis itsemurhan tehnyt jumalaton Saul elääkin iankaikkisesti!

Mutta mitä sanoo Jumalan sana: ”Katso, kaikki sielut ovat minun: niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava” Hesekiel 18:4.  Ihmeitä tekevä Yli-Vainio saarnaa kirjassaan Saatanan suusta lähtenyttä valhetta: ”Niin käärme sanoi vaimolle: ’Ette suinkaan kuole’” 1.Moos.3:4. Samoin hänen oppinsa, että heti kuoltuaan ihminen menee joko taivaan iloihin tai helvetin liekkeihin, on spiritismiä, riivaajahenkien oppia. Jeesus kutsuu I kuolemaa uneksi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta” Johannes 11:11. Kristuksessa kuolleet herätetään eloon Jeesuksen toisessa tulemisessa 1.Tess.4:16 ja jumalattomat herätetään kuolon unestaan tuomiolle vasta tuhannen vuoden kuluttua ja he saavat palkkansa tulijärvessä, jossa palavat aivan loppuun, eikä heitä enää ole, lue Ilmestyskirjan 20. luku!

Kysyin Helluntaiseurakunnan edustajalta: miten he suhtautuvat Jumalan lakiin? Hän vastasi, että Jeesus lakkautti sen ristillä. Kysyin häneltä: onko laki nyt täysin arvoton, voinko heittää sen roskakoriin? Hän vastasi, että huoletta voit heittää Jumalan lain roskakoriin, yksin Jeesus riittää. Hän sekoitti seremoniallisen lain uhripalveluksineen, joka lakkasi Jeesuksen antaessa itsensä uhriksi ristillä ihmiskunnan puolesta, kymmenen käskyn siveyslakiin. Seremoniallinen laki eläinuhreineen viittasi varjoevankeliumina todelliseen pääsiäiskaritsaan, Kristukseen ristiinnaulittuna. Mutta kuolemallaan Kristus vahvisti 10 käskyn lain ja sovitti puolestamme lain vaatiman tuomion meitä syntisiä kohtaan. Synti on laittomuus (1.Joh.3:4). Synnin palkka on kuolema (Room.6:23).

Siskoni Iiris oli aiemmin liittynyt Adventtikirkkoon, ja hän oli siihen aikaan, kun keskustelin helluntailaisen kanssa, lähettänyt minulle seurakuntansa Raamatun tutkistelukortteja, joissa kunnioitettiin Jumalan muuttumatonta lakia. Jeesus itse sanoi, ettei Hän tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään sen. ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut” Matt.5:17,18.

Kiinnostuin Adventtikirkon tutkistelukorteista ja totesin ne raamatullisiksi. Annankadun Adventtikirkossa oli meneillään pastori Toivo Markkasen ja hänen vaimonsa Sirpan pitämä adventtisanomaa käsittelevä kokoussarja, johon innokkaana liityin oppilaaksi. Samaan aikaan julisti adventtisanomaa lääkäri Matti Miettinen jossain ”Yläsalissa” Kuusitiellä Taka-Töölössä. Hänen äitinsä kehotti minua siirtymään poikansa oppilaaksi, sillä Yläsalissa julistetaan mielestään täydellisempää adventtisanomaa. Päätin kuitenkin jatkaa käyntejäni pastori Markkasten kokouksissa. Kesäkuussa oli kastejuhlat. Lääkäri Miettisen kuulijoista monet kastettiin, pastori Markkasen kuulijoista vain minut. Sain Matti Miettiseltä kastelahjaksi Ellen Whiten kirjan Aikakausien Toivo. Kirja on Kristuksen Hengen innoittama kertomus Jeesuksen elämästä ja tehtävästä syntisten ainoana pelastajana.

Erottuani kansankirkosta, nyt adventtisanoman vastaanottaneena Annankadun Adventtikirkon jäsenenä , aloin tietenkin käymään sapattijumalanpalveluksissa lauantaisin klo 10. Olin onnellinen, kun löysin hengellisen kotini. Mutta pian huomasin, että seurakunnassa ei kaikki ollutkaan kohdallaan. Nainen saattoi johtaa seurakunnan jumalanpalvelusta ja opettaa seurakuntaa sapattikoulussa. Tunsin sydämessäni, että tämä ei ollut Raamatun mukaista. Tutkin tarkemmin rukouksen hengessä, mitä sanoo Raamattu ja mitä sanoo profetian Henki seurakunnan kaitsijan ja opettajan viroista: Raamatussa Mies on perheen pää ja Kristus on seurakuntaperheen pää. Jumalan vallanalaisuudessa mies kuvaa Kristusta ja nainen seurakuntaa, katso Efes.5:25. Jumalan Sanassa seurakunnan kaitsijan viran perustelut ovat miehen ja naisen luomisessa: ”Ei miestä luotu naista varten, vaan nainen miestä varten” 1.Kor.11:9, sekä syntiinlankeemuksessa: ”Eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen” 1.Tim.2:11–14. Sen vuoksi seurakunnan kaitsijan tulee olla taitava opettamaan ja perheensä hyvin hallitseva mies, samoin seurakunnan palvelijan tulee olla perheensä hyvin hallitseva mies, lue 1.Tim., luku 3.

Jumalan säätämään vallanalaisuuteen 1.Kor.11:3, kuuluu seurakunnan jokaista naispuolista (kreikaksi gynē nainen) jäsentä koskeva päänpeittämisasetus, 1.Kor.11:5, jolla on hyvin syvällinen ja tärkeä merkitys jäännösseurakunnalle tämän maailman lopputapahtumissa, mutta jota on suuresti hyljeksitty, koska sen merkitys on ymmärretty väärin. Naisille säädetty päänpeittäminen on Jumalan vallanalaisuuden merkki, jae 10., engl. käännöksen mukaan ”power on her head” eli voima päänsä päällä – kuuliaisuuden kautta Jumalalta saatu voima, sen ulkoinen merkki.

Jumalan sanansaattajan Ellen Whiten todistuksista löysin sisarten päänpeittämisen todellisen merkityksen kirjasta Hengellisiä Kokemuksia, sivuilta 50–51: ”Näin muutamia, jotka eivät seisoneet lujina nykyisessä totuudessa. Heidän polvensa vapisivat, ja heidän jalkansa lipsuivat, sillä he eivät olleet lujasti juurtuneet totuuteen. Kaikkivaltiaan Jumalan peitettä ei voitu levittää heidän ylleen heidän noin vavistessaan. Saatana käytti kaikkia kykyjään pitääkseen heitä sillä asteella, millä olivat, kunnes sinetöiminen oli tapahtunut, kunnes peite oli levitetty Jumalan kansan ylitse, ja he olivat jääneet ilman suojaa Jumalan hävittävää vihaa vastaan seitsemässä viimeisessä vitsauksessa. Jumala on alkanut levittää tätä peitettä kansansa ylitse, ja se on kohta levitetty kaikkien niiden ylitse, joilla on oleva suoja teurastuspäivänä. Jumala on vaikuttava voimalla kansansa hyväksi ja Saatanan sallitaan myös vaikuttaa.”

Raamatussa miehen ja naisen välinen aviosuhde kuvaa Kristuksen ja Hänen seurakuntansa välistä suhdetta (Efes.5:22–33).

Monta vuotta varoitin seurakuntaani tästä kapinaluopumuksesta, joka johti naispappeuteen Adventtikirkossa, mutta minut leimattiin häiritsijäksi ja lopulta Läntisen piirikunnan silloinen johtaja Olavi Rouhe kehotti minua eroamaan Adventtiseurakunnasta ja perustamaan oman seurakunnan, jossa naiset peittäisivät päänsä rukoillessaan tai profetoidessaan. Mutta vasta vuonna 1995 erosin uuden vaimoni kanssa Someron Adventtiseurakunnasta ja muutimme Jumalan johdatuksesta uuden vaimoni, kahden pienen lapsemme ja iäkkään äitini kanssa tänne Taivalkosken koillisosaan Posion ja Kuusamon rajamaille. Muuttopäivä oli äitini 83. syntymäpäivä 29.11.1995.

Kuusamon Adventtikirkkoon emme katsoneet voimamme liittyä, sillä nykyinen maailmanlaajuinen Seitsemännen Päivän Adventtikirkko on vajonnut ekumeniaan, naispappeuteen ja onpa vaihtanut Israelin Jumalan Yehovah’n Babylonin jumalaan Kolminaisuuteen. Kristus onkin nyt Adventtiseurakunnan ulkopuolella, Ilm.3:20. Seurakunnan enkeli, pääkonferenssi Amerikassa, on tullut oksennetuksi ulos, katso Ilm.3:16. Mutta Jumalalla on jäännös, Filadelfian seurakunta (Ilm.3:7-13), eli alkuperäiset Seitsemännen Päivän Adventisti-uskovaiset, jotka pitävät Yehovah'n käskyt ja Jeesuksen uskon, Ilm.14:12. Siihen joukkoon haluamme sydämestämme kuulua, mutta taivaassa on meneillään tutkiva tuomio. Jeesus ja Isä-Jumala itse tuomitkoon, kuulummeko Hänen jäännösseurakuntaansa, vai olemmeko mekin vain nimiadventisteja.

Pelastuskokemuksestani on kulunut aikaa 49 vuotta! Jeesuksen tähden jouduin jättämään eroamme halunneen vaimoni, silloiset tyttäreni ja kotini, mutta Hänen lupauksensa ovat kohdallani täyttyneet: "Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän" Matt.19:29. Kiitos Jeesus kaikesta, minkä olet minulle syntiselle rakkaudestasi ja suuresta armostasi antanut. Olen totisesti saanut monin verroin takaisin! Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, rakas totuuden ystävä. Totuus on lopulta voittava.  "He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä Hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssansa" Ilm.17:14. Jeesus Kristus, Jumalan ainosyntyinen Poika, on tie ja totuus ja elämä (Joh.14:6). Hän on ainoa välimies Jumalan ja ihmisen välillä (1.Tim.2:5). Aamen.

Reino Kuikka

kuikkareino@gmail.com