Otsikko 1 Pelastuskokemukseni

 

Luciferin Kapinan seuraukset

”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja Hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota Perkeleeksi ja Saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa” Ilm.12:7–9.

Nimi ”Miikael” merkitsee "Kuka on Jumalan kaltainen?” tai Kuka on kuin suuri Jumala? Ainoastaan ainosyntyisellä Jumalan Pojalla voi olla näin ylevä nimi. Miikael on lankeamattomien enkelien ruhtinas, joka voitti ja karkotti pääkapinoitsijan langenneine enkeleineen taivaasta maan päälle. Mitä tämä merkitsi äsken luodulle ihanalle maailmallemme ja ensimmäiselle ihmisparille, siitä kertoo profetian henki kirjassa Lunastuksen historia, s. 16–22.

Kapinan seuraukset

”Paratiisin keskellä lähellä elämänpuuta oli hyvän- ja pahantiedon puu. Jumala määräsi tämän puun erikoisesti heidän Hänelle kuuluvan kuuliaisuutensa, uskonsa ja rakkautensa koetinkiveksi. Herra kielsi ensimmäisiä vanhempia syömästä tästä puusta ja koskemasta siihen, etteivät he kuolisi. Hän sanoi heille, että he saisivat vapaasti syödä kaikista puutarhan puista paitsi yhdestä, mutta jos he söisivät tuosta puusta, niin he varmasti kuolisivat.

Kun Jumala sijoitti Aadamin ja Eevan tuohon kauniiseen puutarhaan, niin siellä oli heidän onnekseen kaikkea, mitä he saattoivat haluta. Mutta kaikkitietäväisyydessään Jumala näki hyväksi koetella heidän uskollisuuttaan, ennen kuin he voisivat saada ikuisen turvan. He saisivat Hänen suojansa ja apunsa, ja Hän seurustelisi heidän ja he Hänen kanssaan. Kuitenkaan Hän ei poistanut pahaa heidän ulottuviltaan. Hän salli Saatanan kiusata heitä. Jos he kestäisivät koetuksen, niin he tulisivat saamaan Jumalan ja taivaan enkeleiden pysyväisen suojeluksen ja avun.

Saatana hämmästyi tätä uutta asian tilaa. Hänen onnensa oli mennyt. Hän katseli niitä enkeleitä, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat kerran olleet niin onnellisia, mutta jotka oli karkotettu taivaasta hänen kanssaan. Ennen heidän lankeemustaan ei yksikään tyytymättömyyden varjo ollut turmellut heidän täydellistä autuuttaan. Nyt kaikki näytti muuttuneen. Kasvot, jotka olivat heijastaneet Tekijänsä kuvaa, olivat synkkiä ja epätoivoisia. Heidän keskuudessaan oli havaittavissa riitaa, eripuraisuutta ja katkeria vastasyytöksiä. Ennen heidän kapinaansa tällainen oli ollut tuntematonta taivaassa. Saatana katseli nyt kapinansa hirvittäviä seurauksia. Hän värisi ja pelkäsi katsoa tulevaisuuteen ja miettiä tämän kaiken loppua.

Oli tullut hetki laulaa iloisia autuaallisia lauluja Jumalan kunniaksi. Saatana oli johtanut taivaallista kuoroa. Hän oli virittänyt ensimmäisen sävelen; sitten koko enkelijoukko oli yhtynyt häneen ja ihanat sävelet olivat helkkyneet halki taivaan Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa kunniaksi. Mutta nyt kuului tuon suuren kapinajohtajan korviin suloisten sävelten sijasta epäsointuisia ja vihaisia sanoja. Missä hän on? Eikö kaikki ole kauheaa unta? Onko hän suljettu pois taivaasta? Eivätkö taivaan portit tule hänelle koskaan enää avautumaan? Jumalanpalvelushetki lähestyy, jolloin loistavat ja pyhät enkelit kumartavat Isän edessä. Hän ei koskaan enää tule yhtymään taivaalliseen lauluun. Hän ei tule koskaan enää kumartamaan kunnioittavasti ja pyhällä pelolla ikuisen Jumalan edessä.

 Jospa hän voisi jälleen päästä sellaiseksi, kuin hän oli ollessaan puhdas, uskollinen ja kuuliainen, niin hän mielellään taipuisi Hänen arvovaltaisiin vaatimuksiinsa. Mutta Hän oli kadotettu, osaton lunastuksesta röyhkeän kapinoimisensa tähden! Eikä siinä kaikki; hän oli johtanut toisiakin kapinaan ja samaan kadotukseen kuin itsensäkin – enkeleitä, jotka eivät olleet koskaan edes ajatelleet epäillä taivaan tahtoa tai kieltäytyä tottelemasta taivaan lakia, ennen kuin hän oli saanut sen heidän mieliinsä esittämällä heille, että heidän tulisi saada osakseen enemmän hyvää ja nauttia suuremmasta ja ihanammasta vapaudesta. Tällaisella viisaudella hän oli pettänyt heidät. Hänellä oli nyt vastuu, josta hän haluaisi mielellään vapautua.

Rauenneet toiveet olivat saaneet nämä henkiolennot levottomiksi. Sen sijaan, että he olisivat saaneet yhä enemmän hyvää osakseen, he kokivat tottelemattomuuden ja lain halveksimisen surulliset seuraukset kohdallaan. Ei koskaan enää Jeesus Kristus saisi lempeällä tavallaan ohjata näitä onnettomia olentoja. Heidän mieltään ei koskaan enää liikuttaisi se syvä, vakava rakkaus, rauha ja ilo, minkä Hänen läsnäolonsa oli aina herättänyt heissä, niin että he olisivat voineet palata iloisen kuuliaisina ja nöyrän kunnioittavina Hänen luokseen.

Saatana tavoittelee entistä asemaansa

Saatana värisi katsellessaan työtään. Hän mietiskeli yksinään menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevia suunnitelmiaan. Hänen voimakas vartalonsa tärisi kuin myrskyssä. Eräs taivaan enkeli kulki ohitse. Hän kutsui tätä ja pyytämällä pyysi päästä Kristuksen puheille. Hänelle suotiin siihen tilaisuus. Silloin hän kertoi Jumalan Pojalle katuvansa kapinaansa ja haluavansa päästä jälleen Jumalan suosioon. Hän oli halukas ottamaan sen paikan, minkä Jumala oli hänelle aikaisemmin määrännyt, ja alistumaan Hänen viisaaseen hallintoonsa. Kristus itki Saatanan murhetta, mutta sanoi hänelle Jumalan mielipiteen olevan, ettei häntä voitaisi koskaan ottaa taivaaseen. Taivasta ei saa saattaa vaaralle alttiiksi. Koko taivas turmeltuisi, jos hänet otettaisiin takaisin, sillä synti ja kapina oli alkuisin hänestä. Kapinan aiheet olivat yhä hänessä. Hänellä ei ollut mitään syytä kapinalliseen menettelyynsä, ja hän oli toivottomasti tuhonnut, ei vain itseään, vaan myöskin enkelijoukon, joka olisi onnellisena elänyt taivaassa, jos hän olisi pysynyt uskollisena. Jumalan laki saattoi tuomita, mutta se ei voinut antaa anteeksi.

Hän ei katunut kapinaansa sen tähden, että hän näki Jumalan hyvyyden, jota hän oli käyttänyt väärin. Ei ollut mahdollista, että hänen rakkautensa Jumalaan olisi hänen lankeamisensa jälkeen niin lisääntynyt, että se olisi johtanut iloiseen alistuvaisuuteen ja tyytyväiseen kuuliaisuuteen Jumalan lakia kohtaan, jota Saatana oli häväissyt. Hänen murheensa syynä oli viheliäisyys, mitä hän tunsi menettäessään taivaan ihanan valon, ja syyllisyyden tunne, mikä väkisinkin valtasi hänet, sekä pettymys sen johdosta, ettei hänen toiveensa toteutunut. Oli aivan eri asia olla johtajana taivaan ulkopuolella ja eri asia olla kunnioitettuna johtajana taivaassa. Menetys, minkä hän oli kärsinyt menettäessään kaikki taivaan etuoikeudet tuntui liian raskaalta kantaa. Hän halusi saada ne takaisin.

Tämä suuri aseman muutos ei ollut lisännyt hänen rakkauttaan Jumalaa ja Hänen viisasta ja oikeudenmukaista lakiaan kohtaan. Kun Saatana tuli täysin vakuuttuneeksi siitä, ettei ollut mitään mahdollisuutta hänen päästä takaisin Jumalan suosioon, hänen häijyytensä paljastui lisääntyneessä vihassa ja tulisessa kiivaudessa.

Jumala tiesi, ettei näin harkittu kapina jäisi siihen. Saatana tulisi keksimään keinoja kiusatakseen taivaallisia enkeleitä ja osoittaakseen halveksumisensa Jumalan arvovaltaa kohtaan. Kun hän ei voinut päästä taivaan porttien sisäpuolelle, hän odottaisi aivan sisäänkäytävän luona pilkatakseen enkeleitä ja haastaakseen riitaa heidän kanssaan heidän käydessä sisään ja ulos. Hän oli koettava turmella Aadamin ja Eevan onnen. Hän yrittäisi kiihottaa heidätkin kapinaan tietäen, että se tuottaisi surua taivaassa.

Sotajuoni ihmisperhettä vastaan

Hänen seuraajansa etsivät häntä, ja hän nousi pilkallisin ilmein ja selitti heille suunnitelmansa riistää Jumalalta jalo Aadam ja hänen kumppaninsa Eeva. Jos hän jollakin tavalla voisi viekoitella heidät tottelemattomuuteen, Jumala varaisi jonkin keinon, jota käyttäen Hän voisi antaa heille anteeksi, ja sitten hänellä itsellään ja kaikilla langenneilla enkeleillä olisi hyvä tilaisuus päästä heidän kanssaan osallisiksi Jumalan armosta. Jos tämä epäonnistuisi, he voisivat liittoutua Aadamin ja Eevan kanssa, sillä heti kun nämä rikkoisivat Jumalan lakia, Jumala jättäisi heidät alttiiksi vihallensa, niin kuin oli heidät itsensäkin jättänyt. Heidän rikkomuksensa saattaisi heidätkin kapinalliseen asemaan, ja he voisivat niin liittoutua Aadamin ja Eevan kanssa ja vallata Eedenin kodikseen. Ja jos he saisivat pääsyn elämän puulle keskelle puutarhaa, heidän voimansa tulisi, he ajattelivat, yhtä suureksi kuin pyhien enkeleiden, eikä itse Jumalakaan voisi karkottaa heitä.

Saatana piti neuvottelua pahojen enkeleidensä kanssa. he eivät kaikki alttiisti yhtyneet tähän uhkarohkeaan ja hirveään yritykseen. Hän sanoi heille, ettei hän uskoisi kenellekään tämän työn toteuttamista, sillä hän ajatteli, että hän yksin oli kyllin viisas viemään eteenpäin niin tärkeätä hanketta. Hän toivoi heidän harkitsevan asiaa, siksi ajaksi hän jättäisi heidät ja etsisi yksinäisyyttä kehittääkseen suunnitelmiaan. Hän koetti uskotella heille, että tämä oli heidän viimeinen ja ainoa toivonsa. Jos he epäonnistuisivat tässä, olisi aivan toivotonta yrittääkään saada jälleen haltuunsa ja valvontaansa taivasta tai mitään muutakaan Jumalan luomakunnan osaa.

Saatana lähti yksin kehittämään suunnitelmiaan, jotka varmimmin varmistaisivat Aadamin ja Eevan lankeemuksen. Hän pelkäsi, että hänen aikomuksensa voivat raueta tyhjiin. Ja taas, vaikka hänen onnistuisikin johtaa Aadam ja Eeva tottelemattomiksi Jumalan käskyille ja sitten Hänen lakinsa rikkojiksi, ei hän itse saisi siitä mitään hyötyä, hänen oma asemansa ei suinkaan paranisi, vaan hänen syyllisyytensä vain suurenisi.

Hän vapisi ajatellessaan pyhän, onnellisen parin syöksemistä kurjuuteen ja omantunnontuskaan, joka hänen itsensä oli kärsittävä. Hän näytti neuvottomalta; toisin ajoin lujalta ja järkähtämättömältä, sitten taas horjuvalta ja epäröivältä. Hänen enkelinsä etsivät häntä, johtajaansa, tehdäkseen hänelle selkoa päätöksestään. He halusivat yhtyä Saatanan suunnitelmiin ja kantaa hänen kanssaan vastuun sekä osallistua seurauksista. Saatana karkotti toivottomuuden ja heikkouden tunteen ja heidän johtajansa karaisi itsensä kohtaamaan asiaa rohkeasti ja tekemään kaiken voitavansa uhmatakseen Jumalan ja Hänen Poikansa arvovaltaa. Hän ilmoitti suunnitelmansa enkeleilleen. Jos hän lähestyi Aadamia ja Eevaa peittelemättömän julkeasti ja esittäisi syytöksiä Jumalan omaa Poikaa vastaan, he eivät hetkeäkään kuuntelisi häntä, vaan olisivat valmistautuneet sellaiseen hyökkäykseen. Jos hän koettaisi äsken vielä korkean arvovallan omanneena enkelinä pelotella heitä voimallaan, ei hän voisi saada mitään aikaan. Hän päätteli, että viekkaus ja kavaluus tekisivät sen, mitä valta ja voima eivät voisi.

Aadamia ja Eevaa varoitetaan

Jumala kokosi enkelijoukon ryhtyäkseen toimenpiteisiin uhkaavan pahan torjumiseksi. Taivaan neuvostossa päätettiin lähettää enkeleitä Eedeniin varoittamaan Aadamia vihamiehen taholta uhkaavasta vaarasta. Kaksi enkeliä kiiruhti matkalle tervehtimään ensimmäisiä vanhempiamme. Pyhä pari vastaanotti heidät vilpittömästi iloiten ja ilmaisten hartaat kiitoksensa Luojalleen siitä, että Hän ympäröi heitä sellaisella yltäkylläisellä anteliaisuudella. Kaikkea kaunista ja miellyttävää oli heidän nautittavanaan ja kaikki näytti olevan viisaasti sovitettu täyttämään heidän toiveensa; ja kaikkia muita siunauksia suuremmassa arvossa he pitivät Jumalan Pojan ja taivaan enkeleiden seuraa, sillä heidän kaikilla vierailuillaan ihmisparilla oli paljon kerrottavaa uusista havainnoistaan ja luonnon kauneuksista ihanassa Eeden-kodissaan, ja heillä oli esitettävänä paljon kysymyksiä monista asioista, joita he saattoivat vain hämärästi tajuta.

Ystävällisesti ja rakastettavasti enkelit antoivat heille heidän kaipaamaansa tietoa. He kertoivat heille myös surullisen kertomuksen Saatanan kapinasta ja lankeemuksesta. Sitten he tarkasti selittivät heille, että tiedon puu oli asetettu puutarhaan heidän Jumalaa kohtaan tuntemansa kuuliaisuuden ja rakkauden koetinkiveksi; että pyhien enkeleiden korkean ja onnellisen joukon oli pidettävä mielessä kuuliaisuuden ehdot; että he olivat samassa asemassa; että he saattoivat totella Jumalan lakia ja olla sanomattoman onnellisia tai olla tottelemattomia ja kadottaa korkean asemansa ja tulla syöstyiksi toivottomaan lohduttomuuteen.

He kertoivat Aadamille ja Eevalle, että Jumala ei pakota heitä tottelemaan – että Hän ei ollut ottanut heiltä pois voimaa tehdä vastoin Hänen tahtoaan; että he olivat siveellisiä olentoja, vapaita tottelemaan tai olemaan tottelematta. Oli vain yksi kielto, jonka Jumala oli nähnyt hyväksi asettaa heille toistaiseksi. Jos he rikkoisivat Jumalan tahtoa, he varmasti kuolisivat. He kertoivat Aadamille ja Eevalle, että korkein enkeli, Kristuksesta seuraava, kieltäytyi tottelemasta Jumalan lakia, jonka Hän oli määrännyt vallitsemaan taivaan olentoja ja että tämä kapina oli aiheuttanut taivaassa sodan, joka päättyi kapinallisen olennon sieltä karkottamiseen ja että jokainen enkeli, joka oli liittynyt häneen epäillen suuren Jehovan arvovaltaa, ajettiin pois taivaasta; ja että tämä näin langennut vastustaja oli nyt kaiken sen vihollinen, joka kiinnosti Jumalaa ja Hänen rakasta Poikaansa.

He kertoivat, että Saatana aikoi vahingoittaa heitä, ja että heidän oli välttämätöntä saada suojaa, sillä he voisivat joutua kosketuksiin langenneen vihollisen kanssa. Hän ei voisi kuitenkaan vahingoittaa heitä, niin kauan kuin he taipuivat tottelemaan Jumalan käskyä, sillä jos niin tarvittaisiin, kaikki taivaan enkelit tulisivat heidän avukseen, ennen kuin hän ehtisi vahingoittaa heitä millään tavalla. Mutta jos he rikkoisivat Jumalan käskyä, silloin Saatanalla olisi valta ainiaan vaivata, kiusata ja sortaa heitä. Jos he pysyisivät lujina Saatanan ensimmäisiä vihjailuja vastaan, he olisivat yhtä turvattuja kuin taivaan enkelit. Mutta jos he taipuisivat kiusaukseen, niin Hän, joka ei säästänyt korkeita enkeleitäkään, ei säästäisi heitä. Heidän täytyisi kärsiä rikkomuksesta rangaistusta, sillä Jumalan laki on yhtä pyhä kuin Hän itsekin, ja Hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta kaikilta taivaassa ja maan päällä.

Enkelit varoittivat Eevaa, ettei hän työssään erkanisi miehestään, sillä hän voisi joutua yhteyteen tämän langenneen vihollisen kanssa. Ollen erossa toisistaan he olisivat suuremmassa vaarassa, kuin he olisivat kahden. Enkelit kehottivat heitä tarkasti noudattamaan niitä ohjeita, joita Jumala oli heille antanut tiedon puun suhteen, sillä täydellisessä kuuliaisuudessa he olivat turvassa, eikä tällä langenneella vihollisella silloin voisi olla voimaa pettää heitä. Jumala ei sallisi Saatanan seurata pyhää paria jatkuvasti heitä kiusaten. Hänellä olisi pääsy heidän puheilleen vain hyvän- ja pahantiedonpuun luona.

Aadam ja Eeva vakuuttivat enkeleille, että he eivät koskaan rikkoisi Jumalan nimenomaista käskyä, sillä heidän korkein mielihyvänsä oli tehdä Hänen tahtonsa. Enkelit yhtyivät Aadamin ja Eevan kanssa sointuvan soiton pyhiin säveliin, ja kun heidän laulunsa kaikuivat ilmoille autuaasta Eedenistä, Saatana kuuli heidän Isää ja Poikaa kohtaan syvää kunnioitusta ilmaisevien riemukkaiden sävelten äänen. Ja kun Saatana kuuli sen, niin hänen kateutensa, vihansa ja ilkeytensä lisääntyivät, ja hän ilmaisi seuraajilleen kiihkeän halunsa kiihottaa heitä (Aadamia ja Eevaa) tottelemattomuuteen ja kerta kaikkiaan vetää Jumalan viha heidän päälleen ja muuttaa heidän ylistyslaulunsa vihaksi ja kiroukseksi Tekijäänsä kohtaan.” Aamen.