Otsikko 1 Pelastuskokemukseni

 

Suunnitelma ihmisen pelastamiseksi

”Ja Yehovah Jumala sanoi käärmeelle: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; Se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä Sitä kantapäähän’” 1Moos.3:14–15.

Jumala olisi heti voinut tuhota kapinalliset; Saatanan enkeleineen sekä langenneen ihmisparin, mutta silloin olisi voinut jäädä maailmankaikkeuteen väärä kuva Jumalasta, joka on suuri rakkaudessa, armossa, viisaudessa ja oikeamielisyydessä. Jumala ei hallitse pelolla vaan esimerkillä ja valinnanvapaudella. Lopulta on kuitenkin tuomio, ja synti ja syntiset poistetaan maailmankaikkeudesta. Kaikki pyhät olennot, lankeamattomat sekä pelastetut tulevat iloiten ja tuntien suurta rakkautta Jumalaa ja Hänen Poikaansa kohtaan, tunnustamaan Jumalan tuomiot oikeiksi ja Hänen lakinsa täydellisen hyväksi. Julkaisen nyt vielä pelastussuunnitelmaa koskevan osan Ellen G. Whiten kirjasta Lunastuksen historia, sivut 31–38:

Pelastussuunnitelma

” Suru täytti taivaan, kun todettiin, että ihminen oli joutunut turmioon ja että maailma, jonka Jumala oli luonut, oli täyttyvä kuolevaisista ihmisistä, jotka oli tuomittu kurjuuteen, sairauteen ja kuolemaan, ja ettei syntisellä ollut mitään pelastuksen tietä. Koko Aadamin perheen täytyi kuolla. Minä näin rakkaan Jeesuksen ja katselin myötätunnon ja surun ilmettä Hänen kasvoillaan. Pian näin Hänen lähestyvän erinomaisen kirkasta valoa, joka verhosi Isää. Seurassani oleva enkeli sanoi Hänen olevan salaisessa keskustelussa Isänsä kanssa. Enkelien hätä näytti olevan kova Jeesuksen neuvotellessa Isänsä kanssa. Kolme kertaa Isää ympäröivä kirkas valo sulki Hänet (Jeesuksen) kokonaan syleilyynsä. Ja kolmannella kerralla Hän tuli ulos Isästä ja Hänen persoonansa voitiin nähdä. Hänen kasvonsa olivat levolliset, ei merkkiäkään niissä ollut neuvottomuudesta eikä epäilystä, ja ne loistivat sellaista hyvyyttä ja rakastettavuutta, että sanat eivät voi sitä kuvata.

Sitten Hän ilmoitti enkelijoukolle, että turmioon joutuneelle ihmiselle oli valmistettu pelastuksen tie. Hän kertoi heille puhuneensa Isän kanssa, ja tarjoutuneensa antamaan henkensä lunnaiksi ja ottamaan kantaakseen kuoleman rangaistuksen, että Hänen kauttaan ihminen voisi saada anteeksiannon; että Hänen verensä ansiosta ja tottelemalla Jumalan lakia he saisivat Jumalan mielisuosion ja pääsisivät kauniiseen puutarhaan ja saisivat syödä elämän puun hedelmiä.

Enkelit eivät ensiksi osanneet iloita, sillä heidän Johtajansa ei salannut heiltä mitään, vaan ilmaisi heille pelastussuunnitelman. Jeesus kertoi heille, että Hän oli sijoittuva Isän vihan ja syntisen ihmisen väliin, että Hän tuli kärsimään vääryyttä ja pilkkaa, ja vain harvat vastaanottaisivat Hänet Jumalan Poikana. Melkein kaikki tulisivat vihaamaan Häntä ja hylkäämään Hänet. Hän jättäisi kaiken taivaallisen kirkkauden, saapuisi ihmiseksi maan päälle, alentuisi elämään ihmisenä, tulisi omasta kokemuksestaan tutustumaan erilaisiin ihmistä ahdistaviin kiusauksiin, jotta Hän tietäisi kiusatuita auttaa; ja että lopuksi, kun Hän oli suorittanut tehtävänsä opettajana, Hänet annettaisiin ihmisten käsiin, ja Hän tulisi kärsimään melkein kaikkia julmuuksia ja kärsimyksiä, mitä Saatana ja hänen enkelinsä voisivat innostaa jumalattomat ihmiset Hänelle tuottamaan. Hän saisi kuolla julmimman kuoleman, riippua kuin pahantekijä taivaan ja maan välillä. Hän saisi kestää hirveitä tuskan hetkiä, joita enkelitkään eivät saattaisi katsella, vaan peittäisivät kasvonsa. Hän ei kärsisi pelkästään ruumiillista tuskaa, vaan myös henkistä, mihin ruumiillisia kärsimyksiä ei mitenkään voida verrata. Koko maailman syntitaakka olisi Hänen päällään. Hän kertoi heille, että Hän kuolisi ja nousisi kuolleista kolmantena päivänä sekä nousisi Isänsä luo puhumaan itsepäisen, syntisen ihmisen puolesta.

Ainoa mahdollinen pelastuskeino

Enkelit heittäytyivät maahan Hänen eteensä. He tarjoutuivat uhraamaan oman henkensä. Jeesus sanoi heille tulevansa kuolemallaan pelastamaan monia sekä että enkelin henki ei riittäisi velan maksamiseen. Hänen Isänsä voi hyväksyä yksinomaan Hänen henkensä lunnaiksi ihmisen puolesta. Jeesus kertoi heille vielä, että he saisivat suorittaa osan työstä, olla Hänen kanssaan ja eri aikoina vahvistaa Häntä: Hän pukeutuisi ihmisen langenneeseen muotoon omaamatta edes sitäkään voimaa, mikä heillä oli. He tulisivat olemaan Hänen alentumisensa ja suurten kärsimystensä todistajia. Ja nähdessään Hänen kärsimyksensä ja ihmisten vihan Häntä kohtaan heidät valtaisi mitä syvin mielenliikutus, ja rakkaudesta Häneen he haluaisivat pelastaa ja vapahtaa Hänet murhaajien käsistä. Mutta he eivät saisi ryhtyä ehkäisemään mitään, mitä näkisivät. Heillä olisi myös tehtävä Hänen ylösnousemuksessaan. Jeesus sanoi heille laatineensa pelastussuunnitelman ja että Hänen Isänsä oli sen hyväksynyt.

Pyhässä surussa Jeesus lohdutti ja rohkaisi enkeleitä ilmoittaen heille, että tästä lähtien kaikki ne, jotka Hän tulisi lunastamaan, saisivat olla Hänen kanssaan sekä että Hän kuolemallaan oli lunastava monta ja kukistava sen, jolla on kuolema vallassaan. Isä on antava Hänelle valtakunnan ja kaikkien taivaan alla olevien valtakuntien herruuden loppumattomiksi ajoiksi. Saatana ja syntiset hävitettäisiin, jotteivät he enää milloinkaan tuottaisi häiriötä taivaassa eikä puhdistetussa uudessa maassa. Jeesus pyysi taivaallista joukkoa alistumaan Hänen Isänsä hyväksymään suunnitelmaan ja iloitsemaan siitä, että Hänen kuolemansa kautta langennut ihminen saattoi jälleen päästä Jumalan suosioon ja taivaan iloon.

Silloin ilo, sanomaton ilo täytti taivaan. Taivaallinen joukko lauloi ylistys- ja kiitoslaulun. He näpyttelivät harppujaan laulaen entistä korkeamman säveleen sen suuren armon ja laupeuden tähden, jota Jumala osoitti antaessaan suuresti rakastetun Poikansa kuolemaan kapinallisen sukukunnan puolesta. Sitten he uhrasivat kiitosta ja ylistystä sen itsensäkieltämisen ja uhrautuvaisuuden tähden, jota Jeesus osoitti suostuessaan jättämään Isänsä helman ja valitessaan kärsimysten tuskaisan elämän ja häpeällisen kuoleman antaakseen toisille elämän.

Enkeli sanoi: ’Luuletko, että Isä luopui suuresti rakastamastaan Pojasta kamppailutta? Ei, ei! Taivaan Jumalakin taisteli, salliako syntisen ihmisen hukkua vai antaako rakkaan Poikansa kuolla hänen puolestaan.’ Enkelit olivat siinä määrin kiinnostuneita ihmisen pelastuksesta, että heidän joukossaan saattoi olla sellaisia, jotka olisivat luopuneet kirkkaudestaan ja antaneet henkensä hukkuvan ihmisen puolesta. ’Mutta,’ sanoi enkeliseuralaiseni, ’se ei hyödyttäisi mitään. Rikkomus oli niin suuri, ettei enkelin henki riittäisi velan maksamiseen. Vain Jumalan Pojan kuolema ja välitystyö riittäisi maksamaan velan ja pelastamaan turmioon joutuneen ihmisen toivottomasta surusta ja kurjuudesta.’

Mutta enkelit saivat tehtäväkseen nousta kirkkauteen ja laskeutua sieltä vahvistavalla palsamilla lieventämään Jumalan Pojan kärsimyksiä ja palvelemaan Häntä. Heidän tehtävänään oli myös suojella ja varjella armon saaneita pahoilta enkeleiltä ja siltä pimeydeltä, jota Saatana lakkaamatta heittää heidän ympärilleen. Minä näin, että Jumalan oli mahdotonta korjata tai muuttaa lakiaan pelastaakseen eksyneen, hukkuvan ihmisen, ja sen tähden Hän salli rakkaan Poikansa kuolla ihmisen rikkomuksen tähden.

Taaskin Saatana enkeleineen riemastuisi, kun hän aiheuttamalla ihmisen lankeemuksen saattoi temmata Jumalan Pojan alas Hänen ylhäisestä asemastaan. Hän kertoi enkeleilleen, että kun Jeesus tulee ottamaan langenneen ihmisen luonnon, hän voisi voittaa Jumalan Pojan ja estää siten pelastussuunnitelman toteuttamisen.

Minulle näytettiin Saatana sellaisena, kun hän kerran oli, onnellisena, ylhäisenä enkelinä. Sitten minulle näytettiin hänet sellaisena, kuin hän nyt on. Hänellä on vieläkin kuninkaallinen muoto. Hänen piirteensä ovat vieläkin jalot, sillä hän on langennut enkeli. Mutta hänen kasvonilmeensä ovat täynnä levottomuutta, huolta, onnettomuutta, häijyyttä, vihaa, ilkeyttä, kavaluutta ja kaikkea pahaa. Tuo kerran niin jalo ulkonäkö herätti erikoista huomiotani. Otsa alkoi jo silmistä kaareutua taaksepäin. Näin, että hän oli jo niin kauan harjoittanut syntiä, että jokainen hyvä ominaisuus oli turmeltunut, ja jokainen paha piirre oli pitkälle kehittynyt. Hänen katseensa oli viekas, kavala ja läpitunkeva. Ruumiinrakenteeltaan hän oli kookas, mutta liha hänen käsissään ja kasvoillaan riippui velttona. Katsellessani häntä, hänen leukansa lepäsi vasemman käden varassa. Hän näytti vaipuvan syviin mietteisiin. Hänen kasvoillaan oli hymy, mikä värisytti minua, sillä se oli täynnä pahuutta ja saatanallista kavaluutta. Hänellä on tämä hymy juuri, ennen kun hän ottaa haltuunsa uhrinsa, ja hänen uhria paulaansa kietoessaan tämä hymy tulee hirvittäväksi.

Masentuneina ja sanomattoman surullisina Aadam ja Eeva jättivät ihanan puutarhan, jossa he olivat eläneet niin onnellisina, kunnes rikkoivat Jumalan käskyn. Ilmakehä oli muuttunut. Se ei ollut enää tasaisen lämmin, niin kuin ennen rikkomusta. Jumala vaatetti heidät eläinten nahkoilla suojatakseen heitä kylmyydeltä ja toisaalta kuumuudelta, joille he olivat alttiita.

Jumalan muuttumaton laki

Koko taivas suri Aadamin ja Eevan tottelemattomuutta ja lankeemusta, mikä veti Jumalan vihan koko ihmissuvun ylle. Heidän yhteytensä Jumalan kanssa katkesi, ja he joutuivat toivottomaan kurjuuteen. Jumalan lakia ei voitu muuttaa ihmisen tarvetta vastaavaksi, sillä Jumalan suunnitelma oli, ettei se koskaan kadottaisi voimaansa eikä tinkisi vähääkään vaatimuksistansa.

Jumala antoi enkeliensä tehtäväksi mennä tervehtimään langennutta paria ja ilmoittaa heille, että vaikka he eivät voisikaan enää säilyttää omistusoikeuttaan pyhään maahansa, Eeden-kotiin, koska he olivat rikkoneet Jumalan lain, ei heidän tilansa vielä ollut kokonaan toivoton. Sitten he kertoivat heille, että Jumalan Pojan, joka oli seurustellut heidän kanssaan Eedenissä, oli vallannut sääli Hänen nähdessään heidän toivottoman tilansa, ja että Hän oli tarjoutunut vapaaehtoisesti ottamaan päälleen heille kuuluvan rangaistuksen ja kuoleman heidän puolestaan, että ihminen saisi elää uskon kautta siihen sovitusuhriin, jonka Kristus päätti antaa hänen puolestansa. Kristus avasi toivon oven, että ihminen, suuresta synnistään huolimatta, ei jäisi Saatanan ehdottomaan hallintaan. Usko Jumalan Pojan ansioihin kohottaisi ihmisen niin, että hän kykenisi vastustamaan Saatanan juonia. Hänelle suotaisiin koetusaika, jona aikana hänet katumuselämää eläen ja uskon kautta Jumalan Pojan sovintouhriin pelastettaisiin Isän lain rikkomuksista ja siten korotettaisiin asemaan, missä hänen ponnistelunsa pitää Jumalan lakia voitaisiin hyväksyä.

Enkelit kertoivat heille murheesta, jota taivaassa tunnettiin, kun tuli tiedoksi, että he olivat rikkoneet Jumalan lain, joka tapahtuma oli tehnyt tarpeelliseksi Kristuksen suuren uhrin: antaa oma kallis henkensä.

Kun Aadam ja Eeva käsittivät, kuinka ylevä ja pyhä Jumalan laki oli ja kuinka sen rikkominen teki välttämättömäksi niin kalliin uhrin heidän ja heidän jälkeläistensä pelastamiseksi täydellisestä tuhoutumisesta, he pyysivät saada itse kuolla eli että heidän ja heidän jälkeläistensä annettaisiin kärsiä rangaistus heidän rikkomuksestansa mieluummin, kuin että Jumalan rakastetun Pojan täytyisi antaa tämä suuri uhri. Aadamin ahdistus lisääntyi. Hän näki syntinsä kyllin suureksi tuomaan hirvittäviä seurauksia tullessaan. Ja täytyikö nyt taivaan kunnioitetun Valtiaan, joka oli seurustellut ja puhellut hänen kanssaan hänen ollessaan pyhä ja synnitön, täytyikö Hänen, jota enkelit kunnioittivat ja palvoivat, tulla alas korkeasta asemastaan kuolemaan hänen rikkomuksensa tähden?

Enkeli selitti Aadamille, että kenenkään enkelin henki ei riittäisi velan maksamiseen. Jehovan laki, Hänen hallituksensa perustus taivaassa ja maan päällä, oli yhtä pyhä kuin Jumala itse; ja tästä syystä Jumala ei voinut hyväksyä enkelin henkeä uhriksi sen rikkomisesta. Hänelle Hänen lakinsa on tärkeämpi kuin pyhät enkelit Hänen valtaistuimensa ympärillä. Isä ei voinut kumota tai muuttaa lakinsa ainoatakaan käskyä niin kohdatakseen ihmisen hänen langenneessa tilassaan. Mutta Jumalan Poika, joka yhteistyössä Isän kanssa oli luonut ihmisen, voi sovittaa ihmisen Jumalalle kelpaavalla tavalla antamalla henkensä uhriksi ja ottamalla kantaakseen Isänsä vihan. Enkelit kertoivat Aadamille, että niin kuin hänen lankeemuksensa oli tuottanut kuoleman ja onnettomuuden, niin Jeesuksen Kristuksen uhri toisi valoon elämän ja katoamattomuuden.

Tulevaisuuden näköala

Jumala ilmaisi Aadamille tulevaisuuden tärkeimmät tapahtumat hänen karkottamisestaan Eedenistä vedenpaisumukseen ja siitä edelleen Kristuksen ensimmäiseen maan päälle tulemiseen asti. Kristuksen rakkaus Aadamiin ja tämän jälkeläisiin oli johtava Jumalan Pojan alentumaan ottamaan inhimillisen luonnon ja siten omalla alentumisellansa korottamaan kaikki, jotka uskoisivat Häneen. Sellainen uhri oli riittävän suuri pelastamaan koko maailman; mutta vain harvat käyttäisivät hyväkseen niin verrattoman uhrin heille tuomaa pelastusta. Monet eivät mukaudu vaadittuihin ehtoihin, jotta he voisivat osallistua Hänen suuresta pelastuksestaan. He pitävät enemmän synnistä ja jumalan lain rikkomisesta kuin parannuksesta ja kuuliaisuudesta, joka uskon kautta turvautuu annetun uhrin ansioihin. Tämä uhri oli niin rajattoman arvokas, että se tekisi ihmisen, joka käyttäisi sitä hyväkseen, puhdasta kultaa kalliimmaksi, vieläpä Ofirin kultaharkkoakin arvokkaammaksi.

Aadamille näytettiin kaikki toinen toistaan seuraavat sukupolvet, ja hän näki rikollisuuden, syyllisyyden ja saastaisuuden kasvun, koska ihminen tuli noudattamaan omia voimakkaita, luonnollisia taipumuksiaan rikkoa Jumalan pyhää lakia. Hänelle näytettiin, kuinka Jumalan kirous oli lepäävä raskaampana ja raskaampana ihmissuvun harteilla ja ihmisen jatkuvan rikkomisen tähden myös karjan ja maankin päällä. Hänelle näytettiin, että vääryys ja väkivaltaisuus tulisivat alituisesti kasvamaan; kuitenkin kaiken inhimillisen kurjuuden ja surkeuden tulvan keskellä olisi aina joitakuita, jotka säilyttäisivät tiedon Jumalasta ja pysyisivät tahrattomina vallalla olevan siveellisen rappeutumisen keskellä. Jumala johti Aadamin ymmärtämään, mitä synti on – lain rikkomista. Hänelle näytettiin, että rikkomus aiheuttaisi ihmissuvun siveellisen, hengellisen ja fyysillisen rappeutumisen, kunnes maailma olisi täynnä kaiken laatuista inhimillistä kurjuutta.

Ihmisen oma syntinen vaellus, Jumalan vanhurskaan lain rikkominen, lyhensi hänen elinpäiviään. Ihmissuku oli lopulta arvossa alentunut siinä määrin, että he esiintyivät ala-arvoisesti ja melkein arvottomasti. Lihallisen mielensä hemmottelun tähden he olivat yleensä kykenemättömiä ymmärtämään Golgatan salaisuutta, sovitusuhrin suuria ja elähdyttäviä totuuksia ja pelastussuunnitelmaa. Mutta huolimatta ihmisrodun heikkoudesta ja henkisten, siveellisten ja ruumiillisten voimien heikentymisestä, Kristus uskollisena vakaalle aikomukselleen, jonka tähden Hän jätti taivaan, osoittaa edelleenkin myötätuntoa ihmiskunnan heikkoja, alhaisia ja rappeutuneita ihmisiä kohtaan ja kehottaa heitä kätkemään heikkoutensa ja suuret puutteensa Häneen. Jos he tahtovat tulla Hänen luokseen, Hän on täyttävä kaikki heidän tarpeensa.

Uhraaminen

Kun Aadam Jumalan erikoisten ohjeitten mukaan suoritti uhraamisen synnin tähden, se oli hänelle mitä tuskallisin toimitus. Hänen täytyi kohottaa kätensä riistääkseen hengen, jonka Jumala yksin voi antaa, ja suorittaa uhraaminen synnin tähden. Hän näki kuoleman ensimmäisen kerran. Kun hän katseli vertavuotavaa uhrieläintä, joka vääntelehti kuolintuskissaan, hän katsoi uskossa eteenpäin Jumalan Poikaan, jota uhrieläin esikuvasi ja jonka täytyi kuolla uhrina ihmisten puolesta.

Tämä Jumalan määräämä seremoniallinen uhraaminen oli oleva Aadamille alituisena muistutuksena hänen rikoksestaan ja myös katuvana tunnustuksena hänen synnistään. Tämä teko, hengen riistäminen, antoi Aadamille syvemmän ja täydellisemmän käsityksen hänen rikkomuksestaan, jota ei mikään vähempi kuin Jumalan rakkaan Pojan kuolema voinut sovittaa. Hän ihmetteli sitä ääretöntä syvyyttä ja verratonta rakkautta, joka maksaisi sellaiset lunnaat pelastaakseen syntisen. Kun Aadam teurasti viatonta uhrieläintä, hänestä tuntui kuin hän omalla kädellään vuodattaisi Jumalan Pojan veren. Hän tiesi, että jos hän olisi järkähtämättömästi pysynyt Jumalan luona ja pysynyt uskollisena Hänen pyhälle lailleen, ei ihmisten eikä eläinten olisi tarvinnut kuolla. Nyt uhritoimituksissa, jotka viittasivat Jumalan rakkaan Pojan suureen ja täydelliseen uhriin, ilmeni toivon tähti, joka valaisi pimeän ja hirveän tulevaisuuden ja lievensi sen äärimmäistä toivottomuutta ja tuhoisuutta.

Alussa jokaisen perheen päätä (joka on mies) pidettiin oman talonsa hallitsijana ja pappina. Myöhemmin, kun ihmiset lisääntyivät maan päällä, jumalallisen säädöksen määräämät miehet toimittivat tätä juhlallista uhripalvelusta kansan puolesta. Eläimen veren oli syntisten mielissä vaikutettava yhdessä Jumalan Pojan veren kanssa. Uhrieläimen kuoleman tuli tehdä ilmeiseksi kaikille, että synnin rangaistus oli kuolema. Uhraamalla syntinen tunnusti syntisyytensä ja ilmaisi uskonsa nostaen katseensa tulevaisuuteen Jumalan Pojan suureen ja täydelliseen uhriin, jota eläinten uhraaminen esikuvasi. Ilman Jumalan Pojan sovitusuhria ei olisi olemassa siunattua ja pelastavaa yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala oli arka lakinsa kunniasta. Tuon lain rikkominen aiheutti pelottavan eron Jumalan ja ihmisen välillä. Viattomana ollessaan Aadamille oli suotu suora, vapaa ja onnellinen yhteys Tekijänsä kanssa. Hänen lankeemuksensa jälkeen Jumala on oleva yhteydessä ihmiseen Kristuksen ja enkelien välityksellä.”

Rakas lukija, luettuasi postaukset ”Maailmamme luominen”, ”Luciferin kapinan seuraukset”, ”Ihmisparin kiusaus ja lankeemus” sekä tämän ” ”Suunnitelma ihmisen pelastamiseksi”, olet saanut Kristuksen Hengen valaisemaa tietoa luomisesta ja syntiinlankeemuksesta, Luojasta ja Vapahtajasta, Jumalan laista ja sen rikkomisen seurauksista. Jumalalla on suunnitelma meidän pelastamiseksemme kuolemasta ikuiseen elämään. Hän toteuttaa sitä rakkaan Poikansa kautta apunaan pyhät enkelit. Jeesus kuoli, että me saisimme elää. Ihmiskunta on tullut lopullisen ratkaisun aikaan. Suuri enemmistö valitsee Saatanan ja hylkää Kristuksen (Luuk.18:8). Pieni vähemmistö valitsee Kristuksen ja hylkää Saatanan (Ilm.14:12). Antakaamme itsemme kokonaan Kristukselle, aamen!