Otsikko 1 Pelastuskokemukseni

 

Ihmisparin kiusaus ja lankeemus

”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi” 1Moos.3:6.

”Eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen” 1Tim.2:14.

”Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan” 2Kor.11:3.

Hyvä lukija, profetian hengen eli Jeesuksen Kristuksen todistuksen (Ilm.19:10) välityksellä meillä on etuoikeus saada syvällisempää tietoa Jumalasta ja Hänen Pojastaan sekä pyhistä enkeleistä, jotka toimivat suurella rakkaudella langenneen ihmissuvun pelastukseksi, sekä suojellen meitä Saatanaa (vastustajaa) ja hänen langenneita enkeleitään vastaan. Siksi jatkan Ellen Whiten näkytilassa saamien todistusten valoon tuomista (Matt.5:15) blogissani kirjasta: Lunastuksen historia, s. 23–30.

Kiusaus ja lankeemus

”Saatana ottaa käärmeen muodon ja saapuu Eedeniin. Käärme oli kaunis, siivekäs olento, ja lentäessään halki ilman se oli ulkonäöltään kirkas kuin kiillotettu kulta. Se ei liikkunut maassa, vaan lensi paikasta toiseen halki ilman ja söi hedelmiä kuin ihminen. Saatana meni käärmeeseen ja otti sen paikan tiedon puussa sekä alkoi verkkaisesti syödä hedelmää.

Eeva, aluksi huomaamattaan, erkani miehestään työskennellessään. Kun hän huomasi asian, hän ajatteli voivansa olla vaarassa, mutta sitten taas hän ajatteli olevansa turvattu, vaikkei pysyisikään kiinteästi miehensä rinnalla. Hänellä oli viisautta ja tarmoa tunteakseen pahan, jos se tulisi, ja kohdatakseen sen. Näin enkelit olivat varoittaneet häntä tekemästä. Eeva havaitsi olevansa tarkastelemassa kielletyn puun hedelmiä hämmästyneen uteliaana ja ihailevana. Hän näki puun sangen ihanaksi ja tuumi itsekseen, miksi Jumala oli niin ehdottomasti kieltänyt heitä syömästä siitä ja koskemasta siihen. Nyt oli Saatanalla tilaisuus. Hän puhutteli Eevaa, ikään kuin olisi kyennyt arvaamaan hänen ajatuksensa: Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista?’ Sitten hän pehmein ja miellyttävin sanoin ja sointuvalla äänellä puhutteli ihmettelevää Eevaa. Tämä hämmästyi kuullessaan käärmeen puhuvan. Käärme ylisti Eevan kauneutta ja erinomaista rakastettavuutta, mikä ei suinkaan ollut vastenmielistä Eevasta. Mutta hän tyrmistyi sillä hän tiesi, että Jumala ei ollut antanut käärmeelle puhekykyä.

Eevan uteliaisuus oli herännyt. Sen sijaan että olisi paennut paikalta, hän kuunteli kuullakseen käärmeen puhuvan. Hänen mieleensä ei juolahtanut, että langennut vihollinen mahdollisesti käytti käärmettä meediona eli välikappaleenaan. Saatana se puhui, eikä käärme. Hän sai Eevan petetyksi, mairitelluksi ja sokaistuksi. Jos hän olisi tavannut kunnioitusta herättävän merkkihenkilön, jolla olisi ollut enkelien muoto ja muistuttanut heitä, hän olisi ollut varuillaan. Mutta tämän oudon äänen olisi pitänyt ajaa Eeva mieheltään tiedustelemaan, miksi tuo niin vapaasti puhutteli häntä. Mutta Eeva rupesi keskustelemaan käärmeen kanssa. Eeva vastasi tämän kysymykseen: Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’ Käärme vastasi: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.’

Saatana tahtoi esittää sen ajatuksen, että syömällä kielletystä puusta he saisivat uudenlaatuista ja jalompaa tietoa, kuin mitä he olivat tähän asti saaneet. Tämä on hänen lankeemuksensa jälkeen ollut hänen erikoinen työnsä, jolla on ollut suuri merkitys – johdattaakseen ihmiset utelemaan Kaikkivaltiaan salaisuuksia eikä tyytymään siihen, mitä Jumala on ilmaissut, ja tarkoin tottelemaan, mitä Hän on käskenyt. Hän johtaisi heidät tottelemattomuuteen Jumalan käskyille, ja sitten uskottelisi heille, että he niin astuvat verrattomalle tiedon vainiolle. Tämä on pelkkää luuloa vain ja surkuteltava harhakuva. He eivät kykene ymmärtämään sitä, mitä Jumala on ilmaissut, halveksivat Hänen nimenomaisia käskyjään ja tavoittelevat viisautta Jumalalta pyytämättä sekä koettavat ymmärtää sitä, minkä Hän on nähnyt hyväksi salata kuolevaisilta. He ovat haltioissaan aatteittensa kehityksestä ja lumoissaan omista turhista mietelmistään, mutta hapuilevat keskiyön pimeydessä suhteessaan todelliseen tietoon. He ovat aina oppimassa, mutta eivät pääse koskaan totuuden tuntoon.

Jumalan tahto ei ollut, että tämä synnitön pari tutustuisi pahaan. Hän oli ilmaiseksi antanut heille hyvää, mutta salannut pahan. Eeva piti käärmeen sanoja viisaina, ja hyväksyi hänen lavean vakuutuksensa: ’Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.’ – mikä teki Jumalasta valehtelijan. Julkeasti Saatana vihjasi, että Jumala oli pettänyt heitä estämällä heitä pääsemästä Hänen itsensä vertaiseksi ylevässä tiedossa. Jumala sanoi: ’Jos syötte, teidän pitää varmasti kuolla. Käärme sanoi: Jos syötte, ’ette suinkaan kuole.’

Kiusaaja vakuutti Eevalle, että niin pian, kun hän söisi hedelmästä, hän saisi uutta ja erinomaista tietoa, joka tekisi hänet Jumalan vertaiseksi. Hän veti Eevan huomion itseensä. Hän (käärme) söi puusta vapaasti ja havaitsi hedelmän, paitsi täysin vaarattomaksi, myös herkulliseksi ja piristäväksi, ja hän kertoi Eevalle, että sen verrattomien, viisautta ja voimaa antamien ominaisuuksien tähden Jumala oli kieltänyt heitä maistamasta sitä ja vieläpä koskemasta siihen, sillä Hän tuntisi sen verrattomat ominaisuudet. Käärme selitti, että syömällä sen puun hedelmiä, jonka Jumala oli heiltä kieltänyt, hän oli saavuttanut puhekyvyn. Hän antoi Eevan ymmärtää, ettei Jumala panisi sanaansa täytäntöön. Se oli vain uhkaus pelottamaan heitä ja pitämään heidät paljosta hyvästä osattomina. Edelleen hän kertoi heille, etteivät he kuolisi. Olivathan he syöneet elämän puusta, joka ylläpitää kuolemattomuutta? Hän sanoi, että Jumala petti heitä pidättämällä heiltä korkean, autuaallisen olon ja mitä ylevimmän onnellisuuden. Kiusaaja otti hedelmän ja ojensi sen Eevalle, Eeva otti sen käteensä. Nyt kiusaaja sanoi: ’Sinuahan kiellettiin myös koskemasta siihen, jottet kuolisi.” Hän sanoi Eevalle, ettei tämä syömällä hedelmästä huomaisi suurempaa vaikutelmaa kuolemasta ja pahasta kuin hän ei huomannut koskettamalla ja käsittelemällä sitä. Eeva rohkaistui, koska hän ei tuntenut mitään suoranaisia merkkejä Jumalan tyytymättömyydestä. Hänestä kaikki, mitä kiusaaja oli sanonut, oli viisasta ja moitteetonta. Hän söi ja ihastui hedelmään. Se maistui hänestä herkulliselta, ja hän kuvitteli tuntevansa itsessään hedelmän verrattomia vaikutuksia.

Eevasta tulee viettelijä

Sitten hän otti itselleen hedelmiä ja söi, ja kuvitteli tuntevansa innoittavan voiman uuden ja elähdyttävän olemassaolon tuloksena kielletyn hedelmän piristävästä vaikutuksesta. Hän oli oudon ja luonnottoman kiihtymyksen vallassa etsiessään miestään, kädet täynnä kiellettyjä hedelmiä. Hän selosti Aadamille käärmeen viisaat puheet ja halusi johdattaa hänet heti tiedon puun luo. Hän kertoi miehelleen syöneensä hedelmästä, ja sen sijaan että olisi tuntenut jonkinlaista vaikutelmaa kuolemasta, hän totesi sen miellyttävän, piristävän vaikutuksen. Heti kun Eeva oli tehnyt tottelemattoman teon, hänestä tuli voimakas välikappale miehensä lankeemukseksi.

Minä näin murheen laskeutuvan Aadamin kasvoille. Hän näytti pelokkaalta ja hämmästyneeltä. Taistelu näytti käyvän hänen sisimmässään. Hän sanoi Eevalle olevansa aivan varma siitä, että kysymyksessä oli vihollinen, josta heitä oli varoitettu, ja jos niin oli, täytyisi Eevan kuolla. Eeva vakuutti hänelle, ettei hän tuntenut mitään pahoja seurauksia, vaan pikemminkin hyvin miellyttävän vaikutuksen, ja pyysi hartaasti Aadamia syömään.

Aadam ymmärsi aivan hyvin, että hänen toverinsa oli rikkonut sen ainoan kiellon, joka oli asetettu heille heidän uskollisuutensa ja rakkautensa koetinkiveksi. Eeva todisteli, kuinka käärme oli sanonut, etteivät he suinkaan kuolisi, ja kuinka hänen sanansa täytyi olla totta, sillä hän (Eeva) ei tuntenut mitään merkkejä Jumalan paheksumisesta, vaan miellyttävän vaikutuksen, niin kuin hän kuvitteli enkelien tuntevan.

Aadam oli pahoillaan, että Eeva oli loitonnut Hänen rinnaltaan, mutta teko oli nyt tehty. Hänen täytyi nyt tulla erotetuksi Eevasta, jonka seurasta hän oli niin paljon pitänyt. Kuinka hän voisi kestää sen? Hänen rakkautensa Eevaan oli voimakas. Ja äärimmäisessä mielen masennuksessa hän päätti jakaa kohtalon hänen kanssaan. Hän päätteli, että Eeva oli osa hänestä itsestään, ja jos Eevan piti kuolla, Aadam tahtoisi kuolla hänen kanssaan, sillä hän ei voinut edes ajatella eroa hänestä. Häneltä puuttui uskoa armolliseen ja lempeään Luojaan. Hän ei ajatellut, että Jumala, joka oli tehnyt hänet maan tomusta eläväksi, kauniiksi olennoksi, ja luonut Eevan hänen seuralaisekseen, voisi täyttää hänen paikkansa. Ja jospa tämän viisaan käärmeen väitteet sittenkin olisivat tosia? Eeva oli tuossa hänen edessään aivan yhtä ihanana ja kauniina ja ilmeisesti yhtä viattomana kuin ennen tätä tottelemattomuuden tekoa. Syömänsä hedelmän vaikutuksesta hän osoitti Aadamille suurempaa ja ylevämpää rakkautta kuin ennen tottelemattomuuttaan. Aadam ei nähnyt hänessä mitään merkkejä kuolemasta. Eeva oli kertonut hänelle hedelmän autuaallisesta vaikutuksesta ja kiihkeästä rakkaudestaan häneen, ja Aadam päätti uhmata seurauksia. Hän otti hedelmän ja söi sen nopeasti, ja samoin kuin Eeva, ei hänkään heti tuntenut sen pahoja seurauksia.

Eeva oli ajatellut kykenevänsä ratkaisemaan oikean ja väärän välillä. Imarteleva toivo pääsystä entistä korkeammalle tiedon portaalle oli johtanut hänet ajattelemaan, että käärme oli hänen erikoinen ystävänsä, joka oli suuresti kiinnostunut hänen menestyksestään. Jos hän olisi etsinyt miehensä, ja he olisivat esittäneet Tekijälleen käärmeen puheet, he olisivat heti vapautuneet hänen viekkaasta kiusauksestaan. Herra ei olisi sallinut heidän kysellä tiedon puun hedelmästä, sillä siten he olisivat suojattomia naamioitua Saatanaa vastaan. Hän tiesi, että he olisivat olleet täydellisesti turvassa, jos eivät olisi koskeneet tuohon hedelmään.

Ihmisen valinnanvapaus

Jumala neuvoi ensimmäisiä vanhempiamme tiedon puun suhteen ja heille oli kerrottu tarkkaan Saatanan lankeemus ja selostettu hänen ehdotustensa kuuntelemisen vaara. Hän ei riistänyt heiltä valtaa syödä kiellettyä hedelmää. Hän jätti heidät vapaina siveellisinä olentoina, joko uskomaan Hänen sanaansa, tottelemaan Hänen käskyjään ja elämään, tai uskomaan kiusaajaa, olemaan tottelemattomia ja tuhoutumaan. He molemmat söivät, ja se suuri viisaus, minkä he saavuttivat, rajoittui tietoisuuteen synnistä ja syyllisyydentunnosta. Heitä ympäröinyt valoverho katosi pian, ja tuntiessaan syyllisyytensä ja Jumalan antaman verhon menettämisen väristys puistutti heitä, ja he yrittivät peittää suojatonta olemustaan.

Ensimmäiset vanhempamme pitivät parempana uskoa, niin kuin he luulivat, käärmeen sanoihin; hän ei kuitenkaan ollut millään tavalla osoittanut heille rakastavansa heitä. Hän ei ollut tehnyt mitään heidän onnensa tai etunsa hyväksi, kun Jumala sen sijaan oli antanut heille kaiken, mikä oli hyvää ravinnoksi ja kaunista katsella. Kaikkialla, mihin he silmänsä suuntasivatkin, oli yltäkylläisyyttä ja kauneutta; sittenkin käärme sai Eevan petetyksi ajattelemaan, että oli jotakin kätkettyä, joka tekisi heidät viisaiksi, jopa Jumalan kaltaisiksi. Sen sijaan, että hän olisi uskonut ja luottanut Jumalaan, hän halpamaisesti epäili Hänen jumaluuttaan ja helli mielessään Saatanan puheita.

Rikkomuksensa jälkeen Aadam ensin kuvitteli kohoavansa uuteen ja ylevämpään olotilaan. Mutta pian ajatus hänen rikkomuksestaan kauhistutti häntä. Ilma, joka oli ollut leutoa ja tasaisen lämmintä, tuntui vilustuttavan heitä. Syntiin langennut pari tunsi synnintuntoa. He tunsivat pelkoa tulevaisuudesta, aavistuksen kurjuudesta ja sielun alastomuudesta. Suloinen rakkaus ja rauha ja onnellinen, tyytyväinen autuus näytti heiltä kadonneen, ja sen sijaan heidät valtasi hätä jostakin, millaista he eivät olleet ennen kokeneet. Ensi alkuun he kiinnittivät huomionsa ulkonaiseen. Heillä ei ollut ollut vaatteita, vaan valo oli ollut heidän verhonaan niin kuin taivaan enkelienkin. Tämä valo oli nyt poistunut. Lieventääkseen tuntemaansa puutteellisuutta ja alastomuutta he alkoivat etsiä peitettä verhoksensa, sillä kuinka he voisivat kohdata Jumalan ja enkelien katseen alastomina?

He näkevät nyt rikoksensa sen oikeassa valossa. Heidän rikkomuksensa Jumalan nimenomaista käskyä vastaan esiintyy oikeassa luonteessaan. Aadam arvosteli Eevan mielettömyyttä, kun tämä oli lähtenyt hänen rinnaltaan ja antanut käärmeen pettää itsensä. He molemmat tuudittivat itsensä siihen toivoon, että Jumala, joka oli antanut heille kaiken tehdäkseen heidät onnellisiksi, antaisi vielä anteeksi heidän tottelemattomuutensa heihin kohdistuvan suuren rakkautensa tähden ja että heidän rangaistuksensa ei tulisi loppujen lopuksi olemaan niin kovin hirmuinen.

Saatana riemuitsi menestyksestään. Hän oli nyt vietellyt vaimon epäilemään Jumalaa, asettamaan kyseenalaiseksi Hänen viisautensa ja koettamaan päästä perille Hänen kaikkitietävistä suunnitelmistaan. Ja vaimon välityksellä hän oli aiheuttanut myös Aadamin sortumisen, joka rakkaudesta Eevaan rikkoi Jumalan käskyn ja lankesi hänen kanssaan.

Uutinen ihmisen lankeemuksesta levisi kaikkialle taivaassa – kaikki harput vaikenivat. Suruissaan enkelit ottivat kruunun päästään. Koko taivas oli kuohuksissa. Enkelit olivat murheissaan ihmisen kiittämättömyydestä palkkana niistä runsaista lahjoista, joita Jumala oli heille valmistanut. Kokoonnuttiin neuvottelemaan, mitä syntiin langenneelle parille oli tehtävä. Enkelit pelkäsivät, että he ojentaisivat kätensä ja söisivät myös elämän puusta ja siten vahvistaisivat elämän synnissä ikiajoiksi.

Herra etsi Aadamin ja Eevan puheillensa ja ilmoitti heille heidän tottelemattomuutensa seurauksen. Kun he kuulivat Jumalan majesteetin lähestyvän, he koettivat kätkeytyä Hänen tarkastelultaan. Hänen, jonka kohtaamisesta he viattomuuden ja pyhyyden tilassa ollessaan olivat iloinneet. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ’Missä olet?’ Hän vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymysin.’ Ja Hän sanoi: ’Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?’ Herra ei esittänyt tätä kysymystä siksi, että Hän tarvitsisi siitä tietoja, vaan todistaakseen ihmisen syyllisyyden. Mikä sai sinut häpeämään ja pelkäämään? Aadam tunnusti rikkomuksensa, ei siksi että hän olisi katunut suurta tottelemattomuuttaan, vaan singotakseen moitteen Jumalaa kohtaan. ’Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.’ Sitten Jumala puhutteli vaimoa: ’Mitäs olet tehnyt?’ Vaimo vastasi: ’Käärme petti minut, ja minä söin.’

Kirous

Sitten Jumala kääntyi käärmeen puoleen: ’Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.’ Niin kuin käärme oli ollut korotettuna yläpuolelle kaikkien metsän eläinten, se piti nyt alennettaman niiden kaikkien alapuolelle ja ihmisen inhoamaksi, koska se oli sinä välikappaleena, jonka välityksellä Saatana toimi. Ja Aadamille Hän sanoi: ’Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja on sinun syötävä. Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.’

Jumala kirosi maan heidän syntinsä tähden, kun he söivät tiedon puusta, ja julisti: ’Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi.’ Hän oli antanut heille hyvää, mutta pidättänyt pahan. Nyt Hän julistaa, että heidän pitää tutustuman pahaan kaikkina elämänsä päivinä.

Ihmissuku on tästä lähtien oleva alttiina Saatanan kiusauksille. Jumala määräsi Aadamille loppumattoman vaivan ja huolen täyttämän elämän sen onnellisen ja ilontäyteisen aherruksen sijaan, josta hän oli tähän asti nauttinut. Heidän oli oltava alttiina pettymykselle, murheelle ja tuskalle, ja lopuksi tulevalle tuholle. Luoja oli tehnyt heidät maan tomusta, ja tomuksi heidän oli tultava jälleen.

Jumala ilmoitti heille, että heidän täytyi menettää Eeden-kotinsa. He olivat suostuneet Saatanan petokseen ja uskoneet Saatanan puheen, että Jumala valehtelisi. Rikkomuksellaan he olivat avanneet Saatanalle tien päästä heidän puheilleen entistä helpommin. Heidän ei ollut turvallista jäädä Eedenin puutarhaan, etteivät he syntisessä tilassaan pääsisi elämän puun luo ja vahvistaisi syntistä elämää ikiajoiksi. He pyysivät hartaasi saada jäädä Eedeniin, vaikka he tunnustivatkin menettäneensä kaiken oikeuden tuohon autuaalliseen olotilaan. He lupasivat tulevaisuudessa osoittaa Jumalalle ehdotonta kuuliaisuutta. Jumala selitti heille, että langetessaan viattomuudesta syntiin he eivät sillä suinkaan saaneet väkevyyttä, vaan suuren heikkouden. He eivät olleet säilyttäneet koskemattomuuttaan ollessaan pyhän, onnellisen viattomuuden tilassa, ja paljon vähemmän heillä tulisi olemaan voimaa pysyä uskollisina ja kuuliaisina ollessaan tietoisesti syntisyyden tilassa. Heidän sielunsa oli mitä suurimmassa ahdistuksessa ja omantunnon tuskissa. Nyt he käsittivät, että synnin palkka oli kuolema.

Jumala määräsi enkeleitä heti vartioimaan elämän puun tietä. Saatanan keksimä suunnitelma oli, että Aadam ja Eeva olisivat tottelemattomia Jumalalle, saisivat osakseen Hänen paheksumisensa ja sitten söisivät elämän puusta, niin että he voisivat vahvistaa elämän synnissä iankaikkiseksi. Mutta Jumala lähetti pyhät enkelit sulkemaan heiltä pääsyn elämän puulle. Joka puolella näiden enkeleitten ympärillä välkähteli valonsäteitä, jotka olivat välkkyvän miekan muotoisia.”

Seuraavassa postauksessa on vuorossa pelastussuunnitelma. Taivaan Isä runsaasti siunatkoon sinua ja lähimmäisiäsi taivaasta lähetetyn valon kautta, Jeesuksen nimessä, aamen.