Otsikko 1 Pelastuskokemukseni

 

Kolminaisuus ja Luciferin lankeaminen

Edellisessä blogissani kerroin, että Timo Flinkin Adventtiseurakunnan Kolminaisuudessa ei ole hierarkiaa, vaan kaikki kolme ovat täysin identtisiä yksilöitä ja yhdessä he ovat yksi jumala: 1+1+1=1. Kukaan kolmesta ei ole toistaan ylempi, eikä kukaan ole toistaan alempi. Flinkin seurakunnan käsitys on, ettei taivaassa ole hierarkiaa eli arvojärjestystä, siksi sitä ei ole myöskään maan päällä. Siksi hän sanoi äänestäneensä naispappeuden puolesta. Onko tämä käsitys Raamatun Jumalasta, vai langenneesta Luciferista?

Lopunajan seurakunnalle on luvattu avuksi profetian henki (Ilm.19:10), jonka tehtävä on kirkastaa Kristusta, Jumalan Sanaa, ja puhdistaa seurakuntaa Raamatun vastaisista erheistä. Ellen G. White oli hän, jossa luvattu profetian henki voimallisesti ilmeni, ja ilmenee yhä vieläkin hänen kirjoituksissaan. Hänen kirjassaan LUNASTUKSEN HISTORIA, s.7-12, sisar Ellen todistaa, mitä taivaassa tapahtui Luciferin langetessa.

Luciferin lankeaminen

 ”Ollessaan taivaassa ennen kapinaansa Lucifer oli korkea-arvoinen ja ylevä enkeli, kunniassa Jumalan rakkaasta Pojasta seuraava. Hänen katseensa, samoin kuin muidenkin enkeleiden, oli lempeä ja siitä kuvastui onnellisuus. Hänellä oli korkea ja leveä otsa, mikä todisti voimakkaasta älystä. Hänen ulkomuotonsa oli täydellinen, hänen käytöksensä jaloa ja majesteetillista. Erikoinen valo säteili hänen kasvoiltaan ja loisti hänen ympäristöönsä kirkkaampana ja kauniimpana kuin muiden enkeleiden. Kuitenkin oli Kristus, Jumalan rakas Poika, erinomaisin koko enkelijoukossa. Hän oli yhtä Isän kanssa ennen kuin enkelit luotiin. Lucifer oli kateellinen Kristukselle, ja vähitellen hän anasti itselleen sen käskyvallan, mikä kuului yksinomaan Kristukselle.

Luoja kutsui taivaallisen joukon koolle osoittaakseen kaikkien enkeleiden läsnä ollessa erikoista kunnioitusta Pojalleen. Hän sijoitti Pojan istumaan valtaistuimelle kanssaan, ja pyhien enkeleiden taivaallinen joukko kokoontui heidän ympärilleen. Sitten Isä tiedotti itse säätäneensä, että Kristus, Hänen Poikansa, oli oleva Hänen vertaisensa, niin että Hän oli oleva itse läsnä siellä, missä tahansa Hänen Poikansa on läsnä. Pojan sanalle oli oltava kuuliainen yhtä ripeästi, kuin Isän sanalle. Hän oli antanut Pojalleen vallan hallita taivaallista joukkoa. Erikoisesti Hänen Poikansa oli toimiva yhdessä Hänen kanssaan maan ja kaiken sen elollisen suunnitellussa luomisessa, mitä maan päällä oli tuleva olemaan. Hänen Poikansa oli paneva täytäntöön Hänen tahtonsa ja aivoituksensa, mutta ei ole tekevä mitään itsestään. Isän tahto tuli täytettäväksi Hänessä.

Lucifer oli pahansuopa ja kateellinen Jeesusta Kristusta kohtaan. Kaikkien enkeleiden kumartaessa Jeesusta Hänen ylivaltansa, korkean arvovaltansa ja laillisen valta-asemansa tunnustukseksi hän kuitenkin kumarsi yhdessä heidän kanssaan, mutta hänen sydämensä oli täynnä katkeruutta ja vihaa. Jumala oli ottanut Kristuksen osalliseksi erikoiseen neuvotteluun suunnitelmistaan, joita Lucifer ei tuntenut. Hän ei ymmärtänyt eikä Jumala sallinut hänen tietää niistä Jumalan aivoituksista. Mutta Kristuksen Isä tunnusti taivaan hallitsijaksi ja Hänen valtansa ja arvovaltansa samaksi kuin Jumalan itsensä. Lucifer kuvitteli itse olevansa suosiossa enkelien keskuudessa taivaassa. Jumala oli hänet korkealle korottanut, mutta se ei herättänyt hänessä kiitollisuutta eikä ylistystä Luojaansa kohtaan. Hän pyrki itsensä Jumalan vertaiseksi. Hän ylpeili ylhäisestä asemastaan. Hän tiesi enkelien kunnioittavan häntä. Hänellä oli erikoinen tehtävä suoritettavana. Hän oli ollut lähellä suurta Luojaa, ja ikuista Jumalaa lakkaamatta ympäröivät kirkkaat valonsäteet olivat kohdistuneet erikoisesti häneen. Hän ajatteli, miten enkelit olivat totelleet hänen käskyjään iloisella auliudella. Olihan hänen pukunsa loistava ja kaunis. Miksi siis Kristusta kunnioitettaisiin ennen häntä?

Hän poistui Isän välittömästä läheisyydestä tyytymättömänä ja täynnä kateutta Jeesusta Kristusta kohtaan. Salaten todellisen tarkoituksensa hän kutsui enkelijoukon koolle. Hän esitti asiansa, mikä keskittyi häneen itseensä. Loukkaantuneena hän kertoi Jumalan antaneen etusijan Jeesukselle ja laiminlyöneen hänet. Hän kertoi heille, että tästä lähtien ei enää olisi ollenkaan sitä suloista vapautta, mistä enkelit olivat saaneet nauttia. Sillä olihan Jumala määrännyt heille hallitsijan, jota kohtaan heidän täytyi osoittaa orjamaista kunnioitusta. Hän selitti heille kutsuneensa heidät koolle vakuuttaakseen heille, ettei hän enää tahtonut alistua hänen ja heidän oikeuksiensa anastamiseen, ettei hän enää koskaan kumartaisi Kristusta, että hän ottaisi itselleen sen kunnian, mikä olisi tullut antaa hänelle, ja että hän rupeaisi kaikkien niiden johtajaksi, jotka alistuisivat seuraamaan häntä ja tottelemaan hänen ääntään.

Enkelien keskuudessa oli kiistaa. Lucifer ja hänen kannattajansa pyrkivät järjestämään Jumalan hallituksen uudelleen. He olivat tyytymättömiä ja onnettomia, koska he eivät voineet päästä selville Hänen tutkimattomasta viisaudestaan ja siitä, mikä tarkoitus Hänellä oli korottaessaan Poikansa ja antaessaan Hänelle sellaisen rajattoman voiman ja herruuden. He kapinoivat Pojan arvovaltaa vastaan.

Uskolliset ja kuuliaiset enkelit koettivat saada tätä mahtavaa ja kapinallista enkeliä mukautumaan Luojansa tahtoon. He todistivat oikeaksi Jumalan toimenpiteen, kun Hän antoi kunnian Kristukselle, ja koettivat pontevasti järkisyillä saada Luciferin vakuuttuneeksi siitä, ettei hänellä ollut nyt sen vähempää kunniaa, kuin hänellä oli, ennen kuin Isä oli ilmoittanut siitä kunniasta, minkä Hän oli suonut Pojalleen. He osoittivat selvästi, että Kristus oli Jumalan Poika, joka oli ollut olemassa Hänen kanssaan jo, ennen kuin enkelit luotiin, ja että Hän oli aina ollut Jumalan oikealla puolella sekä ettei Hänen rakastavaa, lempeää arvovaltaansa oltu näihin asti epäilty sekä ettei Hän ollut antanut yhtään käskyä, mitä taivaallisen joukon ei olisi ollut ilo täyttää. He esittivät, ettei Kristuksen Isältä saama erikoinen kunnia enkelien läsnä ollessa vähentänyt sitä kunniaa, minkä Lucifer oli tähän mennessä saanut. Enkelit itkivät. Huolissaan he koettivat saada hänet hylkäämään jumalattoman hankkeensa ja osoittamaan nöyryyttä Luojaansa kohtaan, sillä kaikki oli tähän saakka ollut rauhallista ja sopusointuista. Mikä oli aiheuttanut tämän erimielisen ja kapinallisen äänen?

Lucifer kieltäytyi kuuntelemasta. Sitten hän käänsi selkänsä kuuliaisille ja uskollisille enkeleille leimaten heidät orjiksi. Nämä Jumalalle uskolliset enkelit hämmästyivät nähdessään Luciferin onnistuneen kapinayrityksessään. Hän lupasi heille uuden ja silloista paremman hallituksen, missä kaikki olisi vapaata. Suuret joukot ilmaisivat haluavansa hyväksyä hänet päämiehekseen ja johtajakseen. Kun hän näki menestyneensä yrityksessään, hän kuvitteli saavansa vielä kaikki enkelit puolelleen sekä pääsevänsä Jumalan vertaiseksi sekä että hänen vaikutusvaltaisen äänensä saataisiin kuulla komentavan koko taivaallista joukkoa. Jälleen uskolliset enkelit varoittivat häntä vakavasti niistä seurauksista, mitä varmasti tulisi, jos hän pitäisi itsepintaisesti kiinni aikeistaan; että Hän, joka oli kyennyt luomaan enkelit, saattaisi voimallaan kumota heidän arvovaltansa ja jollakin huomattavalla tavalla rangaista heitä heidän julkeudestaan ja kauheasta kapinastaan. Ajatelkaa, että enkeli saattoi nousta Jumalan lakia vastaan, mikä oli yhtä pyhä kuin Jumala itsekin! He kehottivat kapinallisia sulkemaan korvansa Luciferin pettäviltä päätelmiltä ja neuvoivat häntä sekä kaikkia hänen vaikutuksensa alaisiksi joutuneita menemään Jumalan luo ja tunnustamaan tehneensä väärin jo alkaessaankin epäillä Hänen arvovaltaansa.

Monet Luciferin kannattajat olivat taipuvaisia ottamaan vaarin uskollisten enkelien neuvosta, katumaan tyytymättömyyttään ja saavuttamaan jälleen Isän ja Hänen rakkaan Poikansa luottamuksen. Tuo mahtava kapinoitsija selitti silloin tuntevansa Jumalan lain, ja jos hän alistuisi orjamaiseen kuuliaisuuteen, niin hänen kunniansa riistettäisiin häneltä. Jumala ei enää uskoisi hänelle hänen ylevää tehtäväänsä. Hän sanoi heille, että hän itse ja myös he olivat menneet liian pitkälle enää perääntyäkseen ja että hän uhmaisi seurauksia, sillä Jumalan Pojan orjamaiseen palvelemiseen hän ei koskaan tahtoisi taipua. Hän sanoi myös, ettei Jumala antaisi anteeksi ja että heidän täytyi nyt puolustaa vapauttaan sekä hankkia väkivalloin itselleen se asema ja arvovalta, mitä heille ei vapaaehtoisesti suotu.

Uskolliset enkelit kiiruhtivat nopeasti Jumalan Pojan luo ja ilmoittivat Hänelle, mitä enkelien keskuudessa tapahtui. He tapasivat Isän neuvottelemassa rakkaan Poikansa kanssa päättääkseen, miten he voisivat uskollisten enkelien parasta tarkoittaen kukistaa iäksi Saatanan anastaman arvovallan. Suuri Jumala olisi voinut heti syöstä tämän pääpettäjän alas taivaasta, mutta se ei ollut hänen aivoituksensa. Hän tahtoi antaa kapinallisille tasapuolisen tilaisuuden mitellä voimiaan Hänen oman Poikansa ja Hänen uskollisten enkeliensä kanssa. Tässä taistelussa oli jokainen enkeli valitseva oman puolensa, mikä ilmoitettiin kaikille. Ei olisi ollut turvallista sallia kenenkään Saatanan kapinaan liittyneen jatkuvasti asustaa taivaassa. He olivat saaneet tietää, mitä todellinen kapina Jumalan muuttumatonta lakia vastaan on, ja se on korjaamaton. Jos Jumala olisi käyttänyt voimaansa rangaistakseen tätä pääkapinoitsijaa, niin ei olisi käynyt ilmi, ketkä enkeleistä olivat tyytymättömiä. Sen tähden Jumala käytti toista menettelytapaa, sillä Hän tahtoi ilmaista selvästi koko taivaalliselle joukolle vanhurskautensa ja tuomionsa.

Sota taivaassa

Kapinoiminen Jumalan hallitusta vastaan oli suuri rikos. Koko taivas näytti olevan liikkeessä. Enkelit järjestettiin joukkoihin, joiden kunkin johtoon asetettiin korkeassa asemassa oleva enkeli. Saatana taisteli Jumalan lakia vastaan, koska hän kiihkeästi halusi korottaa itseään ja oli haluton alistumaan taivaan suuren valtiaan, Jumalan Pojan alaisuuteen.

Koko taivaallista joukkoa kehotettiin tulemaan Isän eteen, jotta kumpikin tapaus saataisiin ratkaistuksi. Häpeämättömästi Saatana esitti olevansa tyytymätön sen johdosta, että Kristusta pidettiin suuremmassa arvossa kuin häntä. Hän nousi ylpeänä seisomaan ja vaati, että hänen pitäisi olla Jumalan vertainen sekä että hänet tulisi ottaa mukaan neuvotteluihin Isän kanssa ja että hänen tulisi saada ymmärtää Isän aivoituksia. Jumala ilmoitti Saatanalle ilmaisevansa salaiset aivoituksensa yksinomaan Pojalleen ja vaativansa koko taivaalliselta perheeltä, Saatanaltakin, ehdotonta, vastaansanomatonta kuuliaisuutta itseään kohtaan, mutta että Saatana oli osoittautunut arvottomaksi mihinkään paikkaan taivaassa. Silloin Saatana viittasi voitonriemuisena kannattajiinsa, joita oli melkein puolet taivaan enkeleistä, ja huudahti: ”Nämä ovat minun puolellani! Karkoitatko nämäkin ja aiheutat sellaisen tyhjyyden taivaassa?” Sitten hän sanoi olevansa valmis vastustamaan Kristuksen arvovaltaa ja puolustamaan paikkaansa taivaassa väkivalloin voima voimaa vastaa.

Hyvät enkelit itkivät kuullessaan Saatanan sanat ja hänen voitonriemuiset kerskauksensa. Jumala ilmoitti, etteivät kapinalliset saisi enää jäädä taivaaseen. He olivat saaneet säilyttää korkean ja onnellisen asemansa sillä ehdolla, että olivat kuuliaisia sille laille, minkä Jumala oli antanut hallitsemaan korkeitten järjellisten olentojen joukkoa. Mutta mihinkään varokeinoihin ei oltu ryhdytty niiden pelastamiseksi, jotka uskalsivat rikkoa Hänen lakiaan. Saatana kävi julkeaksi kapinallisuudessaan ja osoitti halveksivansa Luojan lakia. Sitä Saatana ei voinut sietää. Hän väitti, etteivät enkelit tarvinneet mitään lakia, vaan heidän tulisi saada vapaasti seurata omaa tahtoaan, mikä aina johtaisi heidät oikeaan; hän väitti, että laki rajoitti heidän vapauttaan ja että lain poistaminen oli hänen nykyisen asennoitumisensa suuri päätarkoitus. Hänen mielestään enkelien asema tarvitsi parannusta. Mutta sellainen ei ollut Jumalan mieli, joka oli laatinut lait ja korottanut ne itsensä vertaisiksi. Enkelijoukon onni oli olla täydellisesti kuuliainen laille. Jokaiselle oli määrätty erikoinen tehtävänsä, ja siihen saakka, kunnes Saatana alkoi kapinoida, oli taivaassa vallinnut täydellinen järjestys, ja toiminta siellä oli ollut sopusointuista.

Sitten syttyi sota taivaassa. Jumalan Poika, taivaan Ruhtinas, ja Hänen uskolliset enkelinsä ryhtyivät taisteluun pääkapinoitsijaa ja hänen liittolaisiaan vastaan. Jumalan Poika ja Hänen kuuliaiset, uskolliset enkelinsä pääsivät voitolle, ja Saatana ja hänen kannattajansa karkotettiin taivaasta. Koko taivaallinen joukko tunnusti kiitollisena vanhurskaan Jumalan ja kunnioitti Häntä. Taivaaseen ei jäänyt merkkiäkään kapinasta. Kaikki oli jälleen rauhallista ja sopusointuista kuten ennenkin. Taivaan enkelit valittivat niiden kohtaloa, jotka olivat heidän tovereinaan eläneet onnessa ja autuudessa. Heidän menetyksensä tuntui taivaassa.

Isä neuvotteli Poikansa kanssa ihmisen maanpäälle asettamista koskevan suunnitelman nopeasta täytäntöönpanosta. Hän asettaisi ihmisen koetukselle, koetellakseen hänen kuuliaisuuttaan, ennen kuin hänelle voitaisiin antaa ikuinen turva. Jos hän kestäisi sen koetuksen, millä Jumala näki hyväksi koetella häntä, niin hän tulisi mahdolliseksi olemaan enkelien vertainen. Hän tulisi nauttimaan Jumalan suosiota, ja hän saisi seurustella enkeleiden kanssa ja he hänen kanssaan. Hän ei nähnyt hyväksi tehdä heille tottelemattomuutta mahdottomaksi.”

- - Näin profetian henki (Ilm.19:10) todistaa miten synti ja kapina ilmaantuivat taivaaseen. Ennen Luciferin lankeemusta hän oli kolmas arvoasemassa taivaassa, heti Isän ja Pojan jälkeen. Mutta korkeimman luodun olennon asema ei kelvannut hänelle, hän halusi Korkeimman vertaiseksi ja ryhtyi kapinaan Luojaansa ja Hänen lakiaan vastaan. Kapinoitsijat karkotettiin taivaasta. Heistä tuli riivaajahenkiä. Saatuaan ihmisen lankeamaan, Saatanasta tuli tämän maailman ruhtinas, joka laati uskonnon, jossa hän jumalana julistaa: ”On olemassa yksi Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kolmen yhtä ikuisen persoonan ykseys”. Mutta Jumala on muuttumaton, niin kuin Hänen lakinsakin. Israelin Jumala YeHoVaH on korkein, Hän on aina ollut. Hänestä Poika on syntynyt ennen kuin mitään on luotu, sillä Isä on Poikansa kautta luonut kaiken: ”Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, Kol.1:16.

Jumala on aina ollut Kristuksen pää, 1.Kor.11:3. Jumala on antanut Pojalleen Kristukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, Matt.28:18. Jumalan Poika on perinyt Isänsä nimen YeHoVaH, Hepr.1:4, San.l.30:4.

Pyhä Henki on Jumalan Henki ja Jumalan Pojan Henki. Henkensä välityksellä Isä ja Poika voivat olla läsnä kaikkialla ja samalla istua Jumalan valtaistuimella:

Johanneksen evankeliumi:
10:38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä."
14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat Hänen.
14:11 Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
14:20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
17:21 että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet minussa ja minä Sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että Sinä olet minut lähettänyt.

Jeesus Kristus on Totuuden Henki: Joh.16:13 Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa. Jeesus on ainoa välimies: 1.Tim.2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Jeesus on ainoa nimi pelastukseksemme: Apt.4:12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Aamen.