Paavikunnan tarkoitus 4/4
Sattuvan esimerkin roomalaisen kirkon
menettelystä niitä kohtaan, jotka eivät olleet yhtä mieltä sen kanssa, löydämme
sen pitkässä ja verisessä vainossa valdenseja kohtaan, joista muutamat noudattivat
sabattia. Muitakin kiusattiin yhtäläisellä tavalla sabattikäskyn noudattamisen
tähden. Erittäinkin on etiopialaisten ja abessinialaisten seurakuntien
historialla suuri merkitys. Pimeänä tietämättömyyden aikakautena katosivat nuo
Keski-Afrikan kristityt näkyvistä ja joutuessaan unohduksiin maailmalta he
nauttivat uskonnonvapautta useiden vuosisatojen kuluessa. Mutta lopuksi sai
Rooma tiedon niiden olemassaolosta, ja se vietteli Abessinian keisarin
tunnustamaan paavin Kristuksen sijaiseksi. Sen jäljestä seurasi muitakin
myönnytyksiä, ja eräs määräys annettiin, jossa sabatin viettäminen kiellettiin
ankarilla rangaistuksilla. Mutta paavillinen hirmuvalta tuli heti niin
sietämättömäksi ikeeksi, että abessinialaiset päättivät vapautua siitä, ja
hirmuisen taistelun jälkeen karkotettiin paavilaiset valtakunnasta ja vanha
usko asetettiin entiselleen. Seurakunnat riemuitsivat vapaudestansa, eivätkä ne
milloinkaan unohtaneet sitä läksyä, minkä olivat oppineet Rooman petollisuuden,
sen opinraivon ja sortovallan suhteen. He olivat tyytyväisiä jäädessään
erillään olevaan valtakuntaan ja siitä, että saivat olla tuntemattomina muun
kristikunnan puolelta.
Afrikan seurakunnat viettivät sabattia
samalla tavalla, kuin paavillinen kirkko vietti sitä ennen täydellistä
lankeemustansa. Pyhittäessään seitsemännen päivän kuuliaisuudessa Jumalan
käskyille luopuivat he myöskin sunnuntaityöstä mukautuaksensa kirkon tapojen
mukaan. Kun Rooman kirkko sai ylivallan haltuunsa, polki se Jumalan sabatin korottaaksensa
omaansa; mutta Afrikan seurakunnat, jotka olivat ikään kuin kätkettyinä lähes
tuhannen vuotta, eivät ottaneet osaa tähän luopumiseen. Mutta kun he joutuivat
Rooman vallan alle, pakotettiin heidät syrjäyttämään oikea sabatti ja korottamaan
sen sijaan väärää; niin pian kuin he saivat takaisin itsenäisyytensä, alkoivat he
kuitenkin taas totella neljättä käskyä.
Nämä muinaisajan todistukset osoittavat
selvästi, miten vihamielinen Rooma oli ollut todellista sabattia ja sen
puolustajia vastaan sekä mitä keinoja se on käyttänyt kunnioittaakseen sitä, jonka
se itse on käytäntöön asettanut. Jumalan sana opettaa, että paavilaiset ja
protestantit tulevat uudistamaan näitä kuvia, kun he liittyvät yhteen
korottaaksensa sunnuntaita.
Ilmestyskirjan 13. luvussa esitetty
ennustus ilmoittaa, että se valta, jota kaksisarvinen karitsan näköinen peto
kuvaa, saattaa maan ja sen asukkaat palvelemaan paavikuntaa, jota tässä
esitetään leopardin näköisen pedon vertauskuvan kautta. Kaksisarvinen peto on
myös yllyttävä ”maan päällä asuvaisia tekemään kuvan pedolle”, ja se on
sen lisäksi vielä saattava ”kaikki pienet ja suuret, sekä rikkaat että
köyhät, sekä vapaat että orjat panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa”. Ilm.13:11–16.
Me olemme näyttäneet, että Yhdysvallat on se valta, jota kaksisarvinen,
karitsan näköinen peto kuvaa, ja että tämä ennustus on tuleva täytetyksi, kun Yhdysvallat
vahvistavat sunnuntain viettämistä koskevan lain, jota Rooma pitää ylivaltansa
tunnusmerkkinä. Mutta tässä paavikunnan suosimisessa eivät Yhdysvallat jää
yksinänsä. Rooman vaikutus niihin maihin, jotka kerran tunnustivat sen vallan,
ei ole vieläkään mitätön; ja profeetan ennustus ilmoittaa Rooman vallan tulevan
entiselleen asetetuksi: ”Ja minä näin yhden sen päistä olevan niin kuin
kuoliaaksi haavoitetun, ja sen kuolinhaava parantui, ja koko maa seurasi
ihmetellen petoa.” Ilm.13:3. Kuolettava haava viittaa siihen aikaan, kun
paavi erotettiin virasta vuonna 1798. Vielä sanoo profeetta: ”Sen
kuolinhaava parantui, ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” Paavali sanoo
selvästi, että synnin ihminen on elävä Kristuksen tulemiseen saakka; 2.Tess.2:8.
Hän on jatkava petollista työtään armonajan loppuun asti, ja Ilmestyskirjassa
puhutaan edelleen paavinvallasta: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset
kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole maailman perustamisesta asti
kirjoitettu teurastetun karitsan elämän kirjaan.” Ilm.13:8. Sekä vanhassa
että uudessa maailmassa on paavikunta saavuttava suosiota sen kunnioituksen
kautta, jota sille osoitetaan sunnuntain asettamisen tähden, mikä yksinomaan
perustuu roomalaiskatolisen kirkon valtaan.
Enemmän kuin puolen (nyt puolentoista, RK:n
huomautus) vuosisadan aikana ovat ne, jotka Yhdysvalloissa ovat tarkastaneet
ennustuksia, esittäneet tätä maailmalle. Ja niistä tapauksista, jotka nyt
tapahtuvat, nähdään tämän ennustuksen nopeasti lähestyvän täyttymystänsä. Protestanttiset
johtajat esittävät saman väitteen sunnuntain viettämisen jumalallisesta arvosta,
ja heillä on sama Raamatun todistusten puute, kuin paavilaisilla johtajilla
kyhäillessään ihmehistorioita, jotka astuivat Jumalan käskyjen tilalle. Se
väite, että Jumalan rangaistukset kohtaisivat ihmisiä, jotka rikkovat sunnuntaisabatin,
on uudistuva; ja jo aletaankin sitä panna toimeen. Liike sunnuntain viettämisen
vahvistamiseksi kasvaa nopeasti voimassa ja laajuudessa.
Roomalainen kirkko on ihmeellisen
terävämielinen ja petollinen, se voi edeltäpäin nähdä, mitä on tapahtuva, se
odottaa aikaansa nähdessään, että protestanttiset kirkkokunnat osoittavat sille
suosiota hyväksymällä väärän sabatin sekä, että he valmistautuvat vahvistamaan
sitä samojen välikappaleiden kautta, joita se itse on käyttänyt menneinä
aikoina. Ne, jotka hylkäävät totuuden valon, tulevat vielä kerran etsimään apua
siltä vallalta, joka väittää olevansa erehtymätön, korottaakseen sen
määräyksen, minkä se on pannut käytäntöön. On helppo ymmärtää, miten valmiina
se on tulemaan protestanteille avuksi tässä työssä. Ja kuka ymmärtää paremmin
kuin paavillinen kirkko, mitenkä niitä on kohdeltava, jotka ovat
tottelemattomia kirkkoa kohtaan?
Rooman kirkko kaikkine haaroineen kaikkialla maailmassa muodostaa suunnattoman suuren yhdistyksen, joka on paavin istuimen johdatuksen alaisena ja määrätty palvelemaan Rooman etuja. Kirkon miljoonat rippivieraat yli koko maailman ovat opetetut katsomaan itsensä velvoitetuiksi kuuliaisuuteen paavia kohtaan. Mikä kansa tai hallitus siihen kuuluukaan, niin täytyy sen katsoa kirkon valtaa kaikkia muita korkeammaksi. Vaikka heidän täytyy vannoa valtiolle uskollisuutta ja kuuliaisuutta, niin on kuitenkin ulkopuolella sitä ja ennen kaikkia muita kuuliaisuus Roomaa kohtaan, joka vapauttaa heidät kaikista lupauksista, jotka ovat ristiriidassa kirkon etujen kanssa.
Historia todistaa Rooman taktiikasta ja peräytymättömistä kokeista sen yrittäessä tunkeutua kansakuntien hallintoihin, ja sitten kuin se on onnistunut siinä, koettaa se edistää omia suunnitelmiaan, vaikkapa se senkautta hävittää ruhtinaita ja kansoja. Paavi Innocentius III pakotti vuonna 1204 Pietari II, Aragonian kuninkaan, vannomaan seuraavan harvinaisen valan: ”Minä Pietari, aragonialaisten kuningas, vakuutan ja lupaan yhä edelleen olevani uskollinen ja kuuliainen herralleni paavi Innocentuikselle, sekä hänen paavillisille jälkeläisilleen ja roomalaiselle kirkolle, sekä myös pitää alamaisiani kuuliaisina hänelle, puolustaa roomalaiskatolilaista oppia ja vainota kaikkea harhaoppista jumalattomuutta.” Tämä on sopusoinnussa sen väitteen kanssa, että ”hänellä on laillinen oikeus syöstä keisareita valtaistuimelta” ja että hän ”voi julistaa tuomion, joka vastustaa kansojen oikeutta ja sekä Jumalan että ihmisten lakeja.”
Tulee muistaa katolisen kirkon kerskailua,
ettei se koskaan muutu. Ne periaatteet, joiden kautta Gregorius VII ja Innocentius
III tulivat kuuluisiksi, ovat vielä sen periaatteina, ja jos sillä vain olisi
voimaa, sovittaisi se nyt niitä yhtä suurella pontevuudella kuin kuluneina
vuosisatoina. Protestanteilla ei ole vähintäkään aavistusta siitä, mitä he
tekevät suostuessaan ottamaan Roomalta apua yrityksessään koroittaa
sunnuntaita. Pyrkiessään saavuttamaan päämääränsä työskentelee Rooma valtansa
takaisin saavuttamista varten, se tahtoo taas ruveta hallitsemaan maan
kansakuntia. Jos kerran Yhdysvalloissa hyväksyttäisiin se periaate, että kirkko
voi käyttää tai tarkastaa valtiota, että uskonnolliset menot ja säädökset
voidaan vahvistaa maallisten lakien kautta – lyhyesti, että kirkko ja valtio
voivat hallita omaatuntoa, niin sillä olisikin Rooman voitto tässä maassa
turvattu.
Jumalan sana on varoittanut meitä lähestyvästä vaarasta. Jos tästä varoituksesta ei oteta vaaria, on protestanttinen maailma vihdoinkin oppiva huomaamaan, mitä Rooman todelliset aikeet ovat, mutta ei ennen kuin vasta sitten, kun vaaran välttäminen on liian myöhäistä. Roomalaisen kirkon valta kasvaa hiljaisuudessa. Sen opeilla on suuri vaikutus lakia säätävissä kokouksissa, kirkkokuntain keskuudessa ja ihmisten sydänten yli. Se rakentaa korkeita ja mahtavia rakennuksiaan, joiden salaisissa kammioissa se uudistaa entiset vainonsa. Huomaamatta ja ilman vähintäkään epäilystä vahvistaa se voimiansa edistääkseen omia aikeitansa, ajan tultua sille soveliaaksi lyödä ratkaisevan iskunsa. Se haluaa ennen kaikkea edullista tilaisuutta, ja tätä valmistetaankin sille, ja me saamme pian nähdä ja tuntea, mikä roomalaisten tarkoitusperä on. Jokainen, joka tahtoo uskoa ja totella Jumalan sanaa, on silloin joutuva häväistyksen ja vainon alaiseksi.
Tähän loppui luku "Paavikunnan tarkoitus" kirjasta Suuri taistelu Kristuksen ja Saatanan välillä.
Lukemasi ennustus on juuri toteutumassa
Lukemasi sanat ovat todellinen kuvaus Rooman
kirkosta, sen olemuksesta ja aikeista, sillä ne sanat ovat Kristuksen Hengen
johdatuksesta syntyneet. Ilmestyskirjan pedon, eli paavinvallan merkkiä, sunnuntailakia,
valmistellaan parhaillaan ja sopivana aikana maallisena ja hengellisenä lakina se
astuu voimaan, ensin Amerikassa ja pian sen jälkeen Euroopassa ja koko
maailmassa. Katso Ilm.13. luku. Vaikka miltei kaikki ihmiset tulevat
kumartamaan paavinvaltaa ja siihen yhtynyttä langennutta protestanttisuutta, noudattamalla
sen aikaansaamia lakeja Jumalan käskyjen sijasta, on Yehovah’lla kuitenkin
jäännösseurakunta, Filadelfia, Ilm.3:7., joka pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen
uskon, Ilm.14:12.
Niin kuin huomaat, nyt on viimeinen aika
turvata Jeesukseen Kristukseen. Anna itsesi kokonaan Hänelle, joka on kuollut
puolestasi ja sovittanut syntisi ristinkuolemallaan. Hänen Golgatalla vuotanut
verensä on täysin voimallinen puhdistamaan sinut kaikista synneistäsi. Saat
Hänen Henkensä voiman elää synnitöntä elämää niin kuin Hän eli. Valitse elämä Kristuksessa,
Hän on voittanut Saatanan vallan myös sinussa, mikäli päätät valita Jeesuksen
vapahtajaksesi. Valinta on sinun. Luonnostamme olemme kaikki syntisiä ja Ilman
Kristusta kadotukseen tuomittuja Saatanan orjia. Valitse se, minkä tiedät
oikeaksi, hylkää se minkä tiedät vääräksi, silloin sinussa vallitsee Kristuksen
Henki, joka on Kristus itse.
Raamattu on Jumalan sanaa ja mittapuu,
jonka mukaan meidät tuomitaan. Jumalan ainosyntyinen Poika tuli tekemään tyhjiksi
Perkeleen teot meissä, 1.Joh.3:8. Jeesus tuli palauttamaan meidät Isänsä
lapsiksi, siihen synnittömyyden tilaan, missä Aadam ja Eeva elivät onnellisina
paratiisissa ennen syntiin lankeemustaan.
Päästäksemme iäiseen elämään Jumalan, Pojan
ja pyhien enkeleiden seurassa, meidän tulee syntyä uudesti ylhäältä, uskossa ottaa
vastaan evankeliumi juuri sellaisena, kuin se Jumalan sanassa meille tarjotaan.
Jeesus on Isässään Jumalassaan voimallinen viemään hyvän työnsä päätökseen myös
sinussa. Hänen ansioihinsa turvaten olet voittava syntisen elämäsi ja Saatanan
kiusaukset. Meidän tulee uskon kautta kuolla itsellemme ja elää Jumalallemme.
”Joka voittaa, hänet näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen
nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen
enkeliensä edessä” Ilm.3:5. Aamen.
