”Tälle
on annettava nimi Immanuel, -- Jumala meidän kanssamme.” ”Jumalan kirkkauden
tuntemisen valo” nähdään ”Jeesuksen Kristuksen kasvoissa.” Ikuisista ajoista
Herra Jeesus Kristus oli yhtä Isän kanssa, Hän oli Jumalan kuva”, ”Hänen
suuruutensa ja ylevyytensä kuva, Hänen kirkkautensa säteily”. Tämän kirkkauden
ilmaisemista varten Hän tuli maailmaan. Hän tuli tämän synnin pimentämän maan
päälle ilmaisemaan Jumalan rakkauden valoa, olemaan Jumala meidän kanssamme”.
Siksi Hänestä oli ennustettu: ”Tälle on annettava nimi Immanuel.”
Tulemalla
asumaan meidän kanssamme Jeesuksen oli ilmaistava Jumala sekä ihmisille että
enkeleille. Hän oli Jumalan Sana, - Jumalan ilmituotu ajatus. Rukoillessaan opetuslastensa
puolesta Hän sanoo: ”Minä olen tehnyt Sinun nimesi heille tunnetuksi”, - ”laupias
ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa”, - ”että
se rakkaus, jolla Sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin
heissä”. Mutta Hän ei ilmaissut tätä vain maailmassa eläviä lapsiaan varten.
Meidän pieni maailmamme on koko maailmankaikkeuden oppikirja. Jumalan
ihmeellinen armon suunnitelma, lunastavan rakkauden salaisuus, on aihe, johon
”enkelitkin halajavat katsahtaa” ja jota he tulevat tutkimaan kautta
loputtomien aikakausien. Sekä lunastetut että lankeamattomat olennot tulevat
tekemään Kristuksen rististä tutkimustensa ja laulujensa aiheen. Tullaan
näkemään, että Jeesuksen kasvoilta loistava kirkkaus on itsensä uhraavan rakkauden
kirkkautta. Golgatalta tulevassa valossa nähdään, että itsensä kieltävän
rakkauden laki on elämän laki sekä maassa että taivaassa, että rakkaus, ”joka
ei etsi omaansa”, on lähtöisin Jumalan sydämestä ja että nöyrässä ja sävyisässä
Vapahtajassa ilmenee Hänen luonteensa, joka asuu valossa, jonne ei kukaan taida
tulla.”
”Valon
enkelien ilona on antaa, antaa rakkautta ja väsymätöntä huolenpitoa
langenneille ja epäpyhille sieluille. Taivaalliset olennot koettavat voittaa ihmissydämet;
he tuovat tänne pimeään maailmaan valoa taivaan asunnoista; lempeällä ja kärsivällisellä
palveluksellaan he vaikuttavat ihmismieleen saadakseen kadotetut Kristuksen
kanssa läheisempään yhteyteen, kuin he itse ovat.”
”Koska
Jeesus tuli asumaan keskuuteemme, me tiedämme, että Jumala tuntee meidän
koettelemuksemme ja ottaa osaa meidän suruihimme. Jokainen Aadamin poika ja
tytär voi ymmärtää, että meidän Luojamme on syntisten ystävä.”
”Saatana
esittää Jumalan rakkauden lain itsekkyyden lakina. Hän selittää, että meidän on
mahdotonta noudattaa sen vaatimuksia. Hän syyttää Jumalaa esivanhempiemme
lankeemuksesta ja kaikesta tuskasta, jota se toi mukanaan, ja saa näin ihmiset
pitämään Jumalaa synnin, kärsimysten ja kuoleman aiheuttajana. Jeesuksen oli
paljastettava tämä petos. Meidän kaltaisenamme ihmisenä Hänen olisi annettava
esimerkki kuuliaisuudesta. Tämän vuoksi Hän otti päälleen meidän luontomme ja
kävi läpi meidän kokemuksemme.”
”Ihmisenä
Kristus pääsi kosketukseen ihmisten kanssa, Jumalana Hän oli yhteydessä Jumalan
valtaistuimen kanssa. Ihmisen Poikana Hän antoi meille esimerkin
kuuliaisuudesta; Jumalan Poikana Hän antaa meille voimaa totella.”
”Kristusta
kohdeltiin meidän ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella Hänen
ansionsa mukaan. Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin Hänellä ei
ollut mitään osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa Hänen vanhurskautensa
tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului
meille, jotta me saisimme elämän, joka oli Hänen. ”Hänen haavainsa kautta me
olemme paratut.”
”Saadakseen
meidät vakuuttuneiksi järkkymättömästä rauhantahdostaan Jumala antoi ainokaisen
Poikansa tulla ihmisperheen jäseneksi ja ikuisesti säilyttää ihmisluontonsa.
Tämä on pantti siitä, että Jumala on täyttävä sanansa. ”Sillä lapsi on meille
syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus.” Jumala otti
ihmisluonnon poikansa persoonassa ja vei sen ylös taivaaseen. ”Ihmisen Poika”
istuu maailmankaikkeuden valtaistuimella. ”Ihmisen Pojan nimi on ”Ihmeellinen
neuvonantaja, väkevä Jumala, Iankaikkisuuden Isä (Kol.1:17), Rauhanruhtinas”
(Jes.9:5). MINÄ OLEN on välimies Jumalan ja ihmiskunnan välillä, Hän on
yhteydessä kumpaankin. Hän, joka on ”pyhä, viaton, tahraton, syntisistä
erotettu”, ei häpeä kutsua meitä veljikseen (Hebr.7:26; 2:11). Kristuksessa
maallinen ja taivaallinen perhe ovat liitetyt yhdeksi. Kirkastettu Kristus on
meidän veljemme. Taivas on kätketty ihmisyyteen, ja ihmiskunta lepää ikuisen
rakkauden helmassa.”
”Lunastustyö
tulee olemaan täydellinen. Paikassa, jossa synti vallitsi, tulee Jumalan armo
vallitsemaan vielä runsaampana. Itse maapallo, jota Saatana väittää omakseen,
ei tule vain lunastetuksi vaan myös korotetuksi. Meidän pieni maailmamme, joka
synnin kirouksen alaisena on ainoa tahra Hänen ihanassa luomakunnassaan, tulee
saamaan suuremman kunnian kuin mikään muu maailma Jumalan maailmankaikkeudessa.
Täällä, missä Jumalan Poika asui ihmisten keskellä, missä kunnian Kuningas eli,
kärsi ja kuoli, täällä kerran kaikki tehdään uudeksi, Jumalan maja on oleva
ihmisten keskellä, ”ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat Hänen
kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa”. Ja kun
lunastetut kautta iankaikkisuuksien vaeltavat Herran valossa, he ylistävät
Häntä Hänen sanomattomasta lahjastaan, - joka on Immanuel, ”Jumala meidän
kanssamme”.
”Kun
Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin
katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: ’Missä on
se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä
itäisillä mailla ja olemme tulleet Häntä kumartamaan!”
”Idän
tietäjät olivat filosofeja. He muodostivat suuren ja vaikutusvaltaisen luokan,
johon kuului jalosyntyisiä miehiä ja joka omisti paljon sekä rikkautta että
tietoa. Näiden joukossa oli monia, jotka pettivät herkkäuskoista kansaa. Toiset
taas olivat rehellisiä miehiä, jotka tutkivat kaitselmuksen merkkejä luonnossa
ja joita kunnioitettiin heidän puhtautensa ja viisautensa tähden. Tällaisia
olivat ne viisaat miehet, jotka tulivat Jeesuksen luo.”
”Tietäjät
olivat nähneet salaperäisen valon taivaalla sinä yönä, jona Jumalan kirkkaus
valaisi Betlehemin kukkulat. Kun valo katosi, ilmestyi näkyviin loistava tähti,
joka viipyi taivaalla. Se ei ollut kiintotähti eikä planeetta, ja ilmiö herätti
mitä suurinta mielenkiintoa. Tuo tähti oli kaukainen, loistava enkelijoukko,
mutta sitä eivät viisaat miehet tienneet. Kuitenkin heistä tuntui, että tuo
tähti oli heille erityisen tärkeä. He neuvottelivat pappien ja filosofien
kanssa ja tutkivat vanhoja kirjakääröjä. Bileamin ennustus oli kuulunut: ’Tähti
nousee Jaakobista ja valtikka kohoaa Israelista’ (4.Moos.24:17). Olisiko tämä
outo tähti lähetetty tuon luvatun sanansaattajaksi? Tietäjät olivat iloiten
ottaneet vastaan taivaasta tulleen totuuden valon, joka nyt loisti heille
kirkkain sätein. Unessa heitä kehotettiin lähtemään etsimään vastasyntynyttä
ruhtinasta.”
”Viisaat
miehet lähtivät yksin Jerusalemista. Yön varjot lankesivat heidän astuessaan ulos
portista, mutta suureksi iloksi he näkivät jälleen tähden, joka ohjasi heidät Betlehemiin.
He eivät olleet saaneet mitään sellaista viittausta Jeesuksen alhaiseen
syntyperään, kuin paimenille oli annettu. Pitkän matkansa jälkeen he olivat
olleet pettyneet juutalaisten johtajien välinpitämättömyyteen ja lähteneet
Jerusalemista vähemmän luottavaisina, kuin olivat sinne tulleet. Betlehemissä
he eivät löytäneet mitään kuninkaallista vartiota suojaamassa äsken syntynyttä
kuningasta. Ei ketään maailman kunnioittamista miehistä ollut Hänen luonaan
kunniatervehdyksellä. Jeesuksen kehtona oli seimi. Hänen vanhempansa, koulua
käymättömät maalaiset, olivat Hänen ainoat vartijansa.”
”Niin
he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, Hänen äitinsä. Ja he
lankesivat maahan ja kumarsivat Häntä. ” Jeesuksen halvan muodon takana he
tunsivat jumaluuden läsnäolon. He antoivat sydämensä Hänelle, Vapahtajalleen,
ja sitten he ottivat esiin lahjansa: ’Kultaa ja suitsuketta ja mirhaa’.
Millainen usko heillä olikaan! Näistä idän viisaista olisi voitu sanoa kuten
myöhemmin roomalaisesta sadanpäämiehestä: ’En ole kenelläkään Israelissa
löytänyt näin suurta uskoa’ (Matt.8:10).”
Rakas
lähimmäisemme, tässä sinulle poimintoja Jeesuksen I tulosta maailmaamme
pelastamaan Ellen G. Whiten kirjasta ”Aikakausien Toivo”. Nyt Jeesus on tulossa
II kerran, hakemaan pelastettunsa taivaskotiin.
